Aika-akateemiset seikkailut: heinäkuuta 2016

Norppa/Green Cosplay: Nimetön assassiini, Assassin's Creed: Unity
Aïda: River Song, Doctor Who
Joanne: Death of the Endless, The Sandman
Kuvaaja: Larasca

Olimme suunnitelleet pitävämme ensimmäiset cosplay-kuvauksemme heinäkuun lopussa. Saisimme hienoja kuvia Norpan assassiinista kiipeilemässä suurten muurien päällä jylhää taivasta vasten, tähtäämässä armotta vihollisensa silmien väliin, luimistelemassa kiivain silmin huppunsa suojista, tähystämässä katolla tuulen liehuttaessa takin liepeitä paljastaen nuoren assassiinin solakan jäntevyyden... River Song tekisi kaivauksiaan, skannaisi raunioita kiinnostuneena, taistelisi ullakon hämärissä, lukisi raskain sydämin kirjettä, hymyilisi salaperäisesti varjolle, joka pian kohtaisi kuolemansa...

Päivä oli hyvin opettavainen. Ensinnäkin, jos sääennuste lupaa, että sataa, kannattaa ehkä mieluummin keskittyä kuvaamaan sisätiloissa. Niin jännittävää kuin sään jumalten uhmaaminen onkin, se ei ole kovin viisasta: vaikka yhtenä hetkenä näyttäisi poutaiselta, tilanne saattaa Suomen suloisessa suvessa muuttua nopeasti. Yleensä juuri, kun päästään parkkipaikalta pitkälle metsän siimekseen. Noin niin kuin esimerkiksi. Toisena huomionarvoisena opetuksena voi sanoa, että kannattaa lähteä metsästä siinä vaiheessa, kun kuulee ukkosen jylisevän kauempana. Ei ole pakko odottaa siihen asti, että se on kohdalla, ja yrittää napsia sitä odotellessa kuvia. Etenkään ei kannata lähteä syvemmälle metsään kiipeämään kalliolle, sillä a) sieltä on pitempi matka autolle ja b) kalliosta tulee samperin liukas kaatosateen iskiessä. Ja jos on olemassa sateen riski, kuten Suomessa kesällä aina on, kannattaa ottaa mukaan sateenvarjoja. Mielellään useampi kuin yksi, koska ainokainen sateenvarjo kuuluu luonnollisesti yksinoikeudella kuvausaparaatteja henkensä kaupalla kaatosateelta suojelevalle kuvaajalle. On myös hyvä muistaa ottaa sateenvarjot mukaan autosta, koska siellä niistä ei juurikaan ole iloa.

No, ainakin sateenvarjot säilyivät kuivina. Mikään muu ei sitten selvinnytkään. Riverin lässähtänyt pehko liimautui litisten päätä myöten ja mekko valui vettä, mutta lyocel materiaalina kuivuu supernopeasti ja sen voi puhaltaa kuivaksi vaikkapa hiustenkuivaajalla alta aikayksikön (kannattaa valita kuitenkin jokin sekuntia suurempi aikayksikkö). Assassiini kesti vettä jotenkuten, mutta kuvausrekvisiitaksi ja evääksi hankittu patonki putosi kesken "pelastautukoon ken voi!" -juoksemisen repusta, rypi mutaisella polulla ja kastui litimäräksi. Yllätykseksemme Deathin meikki kesti rankan kaatosateen ilman sen suurempia ongelmia. Sen sijaan teen äärellä nauramista se ei enää kestänyt.

Istuessamme vihdoin parkkipaikalla läpimärkinä autossa odottamassa, että nostattamamme huuru haihtuisi ikkunoista, jotta näkisimme jotain uloskin, ja myöhemmin Heddan teenhuuruisessa hobittikolossa lämmitellessämme ja kuivatellessamme pohdiskelimme, mitä me tästä oikein opimme. No, ainakin vähän pohdimme teen, keksien ja vatsaakouristavan nauramisen lomassa.

Suunnitelmallisuus on tärkeää, ja sen voi viedä vielä pitemmälle kuin me tällä kertaa veimme. Meillä oli kyllä ideoita ja ajatuksia sekä lista mahdollisista kuvauspaikoista. Jos kaikki eivät ole käyneet kaikissa kuvauspaikoissa, kuvauspaikoilla voi olla hyödyllistä käydä etukäteen tutustumassa. Helpottanee kuvaajan työtä, ja toisaalta ei tule sitten pettymyksiä, jos kuvauspaikka ei vastaakaan yltiöeeppisiä mielikuvia. On hyvä tietää, mitä kaikkea paikalla on ja millaisiin kuviin se taipuu.

Referenssikuvat ovat plussaa. Mitä selkeämpi suunnitelma, sitä parempi. Kuinka tuskastuttavaa onkaan, kun yritetään selittää "vois olla kiva, jos tää menis silleen... ei, kun ei noin vaan... mutta... no, silleen hienosti, kyllä sä tiedät". Ei. Jos on edes pari referenssikuvaa, lennosta tulee kyllä varmasti muita kivoja kuvia.

Aikatauluttaminen, tuo aikamatkaajan ainainen ongelma. Pitäisi muistaa varata tarpeeksi aikaa. Tarpeeksi aikaa valmistautumiseen. Tarpeeksi aikaa siirtymiin, jos kuvauspaikoilla on etäisyyttä. Eikä saa ahnehtia liian montaa kuvaa tai kuvauspaikkaa samalle päivälle. Aikataulua toki helpottaa myös se, että huolehtii, että kaikki tarpeellinen on heti kerrasta mukana. Kannattaa mm. tarkastaa, että assassiinilla on housut mukana ja ettei River unohda puolia propeistaan autoon, joka jää kauas kuvauspaikasta, tai pudottele niitä pihamaalle jo matkaan lähdettäessä.

Ai niin, ja se sää! Sääennusteita kannattaa katsoa - ja uskoa! Jos listalla on sisäkuvauspaikkoja, sateen uhatessa kannattanee keskittyä niihin. Ihan näin kertakaikkisen kosteasta kokemuksesta toivottavasti viisastuneina voimme todeta.

Vesittyneestä lopusta huolimatta saimme muutaman ihan hyvän kuvan. Pääasiassa kameran takana heilui Larasca, joka myös suojeli kameraa sateelta ja keräili pudonneen patongin mukaan kuraiselta polulta. Murmeli toimi kuvausassarina ja sitkeänä kuormajuhtana.