Keskiajalla pään peittäminen katsottiin säädyllisyydeksi myös miehillä. Maalausten perusteella hatusta tuli osa miehen asustusta viimeistään 1200-luvun aikana. Tätä ennenkin hattuja ja myssyjä käytettiin, mutta tuosta ajasta eteenpäin ei paljaspäisyys edes sisätiloissa, eikä varsinkaan kirkossa, ollut oikein sopivaa.
Kuten naisilla, myös miehillä pellava oli paras valinta rasvoittuvia hiuksia vasten. Tämä myssy (engl. coif) on hyvin yksinkertainen päänpeitto, jota voi käyttää joko pelkästään tai toisen hatun alla. Se on myös yksi pisimpään käytössä olleista malleista, sillä tätä päähinettä näkee viimeistään 1100-luvun kuvissa. Samanmallinen tai hyvin samankaltainen myssy kulkee mukana vielä joissakin 1500-luvun kuvissa. Myös naiset ovat saattaneet käyttää tätä yksinkertaista päähinettä huntujensa pohjana. Useimmissa kuvissa myssy on valkoinen ja hyvin todennäköisesti pellavaa. On ihan uskottavaa, että lämpimämpiä villaisia olisi myös tehty.
Omani on valkoista ohutta pellavaa, jonka sitomisnauha kulkee yhtenäisenä myös myssyn etuteunassa. Koko myssy on ommeltu käsin, eikä aikaa silti tuhraantunut turhan paljoa. Suurin ongelma on saada kappaleiden välinen sauma seuraamaan päänmuotoa mahdollisimman hyvin. Kolmen kappaleen mallissa se olisi jo paljon helpompaa.
Elokuu, Ms Hunter 229 The Hunterian Psalter, fol. 4v, n. 1170. Glasgow University Library
Jatkamme pienten pääasioiden linjalla. Kun conissa haluaa pukeutua yukataan ja somistaa hiuksensa hauskasti, niin kyllähän hiuskoristeenkin tekee itse.
Totoro-rusetissa on kaksi kerrosta. Harmaa kerros valmistui kahdesta 20 x 12 cm kappaleesta. Ompele kappaleet oikeat puolet vastakkain ja jätä reikä toiselle pitkälle sivulle. Käännä ja ompele reikä umpeen. Tee samoin vihreille 18 x 10 cm kappaleille. Aseta päällekkäin. Kiedo keskikohdan ympäri nauha toisesta kankaasta, jonka reunat on taitettu sisään. Ompele nurjalle puolelle. Tässä kohdin voit muutamilla pistoilla yrittää asettaa rusetin kerrokset hieman erilleen. Isomman kärjet alaspäin ja pienemmän ylöspäin, jotta tulee perhosmainen vaikutelma.
Kiinnitä taakse hiusklipsi joko liimaamalla tai ompelemalla. Jälkimmäinen on varmempi. Ompele eteen, rusetin keskikohdan päälle mieleinen somiste. Totoro-hahmo on tehty itse uunissa kovettuvasta askartelumassasta. Tämä oli jotain Sinooperista löytyvää omaa massaansa. Cernit- ja Fimo-massat kävisivät tähän yhtä hyvin. Varmista, että somiste ei paina paljoa ja että liima soveltuu materiaalille. Sitten vain rusetti päähän ja menoksi.
Keväällä Tampere Kupliilla päätin kokeilla cossaamista ensimmäistä kertaa. Kuoromme esiintyi cosplay-kisan väliajalla, ja olimme puhuneet, että pukeutua saisi, miten haluaa: cossiin tai muuten vain nörtisti, jos tahtoi. Mitään kuorokaapuja emme hankkisi.
Koska ajatus cossaamisesta sekä kiehtoi että kauhistutti minua, halusin jotain, mitä ei tunnistettaisi. Ei mitään tiettyä hahmoa, johon liitettäisiin paljon voimakkaita odotuksia ja olettamuksia. Jotain ei niin tunnistettavaa Doctor Whosta? Telakkahaalarit päälle, pari yötä nukkumatta ja spagetit naamaan - voilà, ood! No, ei... Perusturvallista Potteria? Korpinkynnen koulukaapu lojui yhä keskeneräisenä kaapissa eikä oikein innostanut, mutta koulukaavusta sain idean, joka yhdistyi hauskasti erääseen uneeni, jossa pyörähdin 10. Tohtorin kanssa Time Lord Academyssa historian-matematiikan kokeessa ja pakenin paradoksista raivostunutta Rassilonia. Avasin How To Be a Time Lord -opukseni ja ta-daa! Saisin sittenkin kuorokaapuni!
Time Lord Academyn opiskelijakaavut! Leiskuvan punaista prydonialaisille. En ole törmännyt näihin kaapuihin muualla kuin How To Be a Time Lord -kirjassa, mutta melko uskottavasti olisivat linjassa muun gallifreyläisen pukeutumisen kanssa. Joskus vielä haluaisin tehdä oikein kunnon pompöösit seremoniakaavut, mutta tuskinpa teen: haluaisin tehdä ne kunnollisista materiaaleista, mutta käyttökertoja tuskin olisi kovin montaa, joten ei tee mieli investoida niin paljoa rahaa materiaaleihin. Samaan ongelmaan olin kompastua prydonialaiskaapujenikin kanssa. Tekisinkö minä kaavulla yhtään mitään tämän yhden kerran jälkeen?
Historian elävöittämisen puolelta pukkasi ratkaisua. Voisin käyttää kaapua myös 1400-luvun houppelandena. Aikakauden päähineet eivät minua kauheasti houkuttaneet, mutta Joanne lupasi, ettei minun tarvitsisi näyttää nunnaperunalta, joten suostuin. Mekon hihat vuoritettaisiin tummanpunaisella silkillä, ja samasta silkistä tehtäisiin kaulukset ja silkkipartletti. Arvata saattaa, että houppelandeprojekti on edelleen siinä pisteessä, johon se Kupliin alla jäi. Kaulukset ja partletti leijailevat edelleen jossain ajatuksen tasolla, mutta ehkä ne sieltä vielä joskus materialisoituvat.
Nainen punaisessa houppelandessa.
Yksityiskohta Gentin alttaritaulusta
"Adoration of the Lamb", Jan van Eyck, 1432.
Tämä oli taas "puku viikossa" -projekteja. Villan ja silkin tilasin Renaissance Fabricsilta, koska tiesin, että niitä olisi turha metsästää kotoisasta Eurokankaasta. Tilasin mukana myös muutaman näytetilkun tulevia projekteja varten, mutten ollut huomannut, että näytetilkuissa oli neljän kappaleen rajoitus per tilaus. Minuun oli yritetty ottaa yhteyttä ja kysyä, mitkä tilkut halusin, mutta viestit olivat menneet suoraan roskapostikansioon, minkä vuoksi tilaukseni postitus viivästyi muutamalla päivällä. Siitä huolimatta kankaat tulivat ajoissa (no, puku ehdittiin tehdä, lisäaika ei olisi ollut pahitteeksi).
Oli mielenkiintoista tasapainoilla cosplay-asun ja historiallisen vaatteen välillä. Kuten Joanne suureen ääneen tuskasteli, scifissä ja fantasiassa kaavut piirretään yleensä todella huonosti. Jos ne rekonstruoisi piirrosten perusteella, niistä harvemmin tulisi käyttökelpoisia tai käytännöllisiä vaatteita. Mitä kaavun alla on? Miten se kiinnitetään? Millaisesta kankaasta vaate on tehty? Miten se laskeutuu? Yksi konkreettinen pohtimisen kohde oli helman pituus. Houppelande saisi valua pitkin maita ja mantuja edestä ja takaa laahustaen, mutta akatemian kaavut olivat kävelymittaiset. Toisaalta todennäköisesti päätyisin houppelandessanikin tanssimaan, joten lopulta säädimme helman sen mukaan edestä lyhyemmäksi ja takaa hieman laahustavaksi. Näh, voisinhan aina sanoa lainanneeni Tohtorin kouluaikaista kaapua, jos liian pitkä helma jotakuta häiritsisi.
Time Lord Academyn kaavuissa isoin kysymysmerkki oli kaavun päällä oleva hartiakauluri. Pojilla se näytti nousevan kaulaa myötäillen korviin ilman minkäänlaista kiinnitystä, mistä päättelimme, että se on pakko napittaa takaa tai tehdä joustavasta kankaasta. Koska kankaaksi valikoitui tummanpunainen villa varastoistani pellavavuorilla, kiinnitystä piti tosissaan pohtia. Tytöillä tätä ongelmaa ei toisaalta ollut, koska kauluri ei näyttänyt nousevan näkyviin huivin alta. Koska ehkä joskus haluan tehdä poikien version hyvin ajanherramaisine hartiakappaleineen tai hyödyntää villakauluria mahdollisesti larp-käytössä tai päheämmässä ajanherra-asussa, kauluriin tehtiin pitkän väännön jälkeen pieni pystykaulus ja eteen halkio, jonka voi kiinnittää soljella, nauhoilla tai napeilla ja nappilenkeillä. Elävöitystarkoituksiin kaulurista ei valitettavasti ole. Sen verran erikoinen sen kaavoitus on, ja se poikkeaa liikaa historiallisista esikuvistaan, vaikka ensisilmäykseltä voisikin näyttää keskiaikaiselta vaatteelta.
Huivi oli varsinainen murheenkryyni. Kangasvarastossani ei ollut mitään keltaisenkullertavansinapin väristä kauniisti laskeutuvaa kangasta. Toki kuvakin oli taas sen sorttinen, että ihan heti ei tullut mieleen kangasta, joka laskeutuisi kuten kuvassa ja kuitenkin kasautuisi samalla tavalla keoksi kaulan ympärille lässähtämättä ja valumatta. Olettaen myös, että huiviin kiinnitetty solki oli metallia, nyrkin kokoisen metallisoljen painokaan ei saisi lössäyttää tai kiskoa huivia. Hmm, ehkä soljessa oli antigravitaatiogeneraattorit tai jotain... Ajanherrojen teknologiaa nyt myös rintakoruissa! Aika oli vähissä ja Eurokankaan valikoima olematon, joten huiviksi päätyi jotain kullankeltaista, melko himmeäkiiltoista tekokuitua. Huivi on vain pitkä pussiksi ommeltu pötkylä, jota ei olisi kannattanut silittää, mutta stressin alla sain hyvän idean silittää sen - ei olisi kannattanut. Aion tehdä uuden huivin joskus, kun kohdalle osuu parempaa kangasta - ehkä trikoota? - ja sitten voimme jatkaa myös vääntöämme siitä, onko huivi vain pelkkä huivi vai onko se oikeastaan huppu pitkillä liepeillä.
Solki oli sentään helppo. Sinooperista vain styroksipallo, ja sitten harjoittelemaan sen murhaamista puoliksi ilman kunnollisia työkaluja. Keittiösakset ja mahdollisimman iso kokkiveitsi. Nyhersin pallon puoliksi silkalla raivolla. Jokin sahankaltainen olisi helpottanut huomattavasti, mutta pääasia, että sain pallon puoliksi. No, suunnilleen puoliksi kuitenkin... Maalasin pohjan kultaiseksi, kun Sinooperissa ei ollut sopivampaa maalia, ja liimasin takapuolelle ison hakaneulan kangaskappaleella. Rassilonin sinetti sen sijaan tuotti päänvaivaa, koska pallon kaareva pinta tekikin suunnitelmani tyhjiksi enkä voinutkaan leikata, liimata ja lakata tulostamaani kuvaa palloon tai edes käyttää sitä piirtämiseen mallina, koska tarvitsin molemmat kädet joko piirtämiseen tai mallin ja soljen paikallaan pitämiseen. Joanne oli tässä kohtaa korvaamattomaksi avuksi ja piirsi ja maalasi sinetin vapaalla kädellä. Pelastus!
Kirjansitojanaapurini ja alttotoverini vaati saada tehdä minulle Tardis-nuottikansion, jotta saisin nuotit mustaa peruskansiota nörtimpään kansioon keikalle. Tardis-kansiosta tuli upea, ja se oli kiva lisä asuuni. Ehkä se antaisi vähän vihjettä, mihin koko kaapuhässäkkä edes liittyi.
Aamua odottamassa
Rehellisesti sanottuna minua pelotti lähteä aamulla Kupliille kaavut niskassani. Vaikka olen tottunut kulkemaan julkisissa oudot vaatteet päälläni aina Tukholman metrosta lähtien, jännitin silti bussimatkaa Tampere-talolle. Enemmän pakokauhua aiheutti kuitenkin Kupliille meneminen. Oliko tämä nyt ollenkaan hyvä idea? Jos näyttäisin naurettavalta? Jos vain vaihtaisin vaatteet ja menisin ihan normaaleissa vaatteissa laulamaan? Eihän keikalle ollut mikään pakko pukeutua nörttiteemaan. Lopulta aikaa oli jo niin vähän, että minun oli pakko kerätä helmani ja juosta bussiin.
Naapurini odotti jo hermostuneen näköisenä pysäkillä, kun kiilasin paikalle jotakuinkin yhtä aikaa bussin kanssa. Olin kuulemma ollut koominen näky juostessani risteykseen punaisen villakaavun helmat hulmuten. Juu juu, yhtään en ole myöhässä tunnilta! Hyvä ajanherratar minusta vielä tulisi, kunhan oppisin lukemaan kelloa ja olemaan ajoissa. Pah.
Tiinatupuna ja Norppa toimivat henkivartijoinani. Norppakin cossasi ensimmäistä kertaa, mutta silti lupasi olla tukenani, tuo rohkea ystäväni. Kuoro oli myös loistava lauma, johon piiloutua (niin paljon kuin kirkkaanpunaisessa kaavussa nyt voi piiloutua). Kun ympärillä oli tuttuja, hiljalleen minäkin rauhoituin. Muutaman hieman kummeksuvan/kiinnostuneen katseen sain, mutta siinä kaikki. Ei siis hätää, kaikki hyvin. Ei niin yllättäen villakaapu villakaulurilla oli melkoisen lämmin, mutta päivä Tampere Kupliilla meni ihan mukavasti. Ulkona ei ainakaan tullut vilu.
Time Lord Academyn prydonialainen kuorotyttö
nuottikansioineen. Lainakaavuissako?
Kuva: GreenCosplay aka Norppa
"Kun aikamatkaaja assassiiniin törmäsi" tai
"Aikamatkaaja ja sen salskea henkivartija".
Kiitos Norpalle tuesta ja turvasta!
Kun pahin jännitys oli selätetty geneerisellä kaapuilulla, oli tietenkin hyvä seuraavaksi päiväksi nostaa rimaa ja lähteä ulkoiluttamaan kaappicossia. Siitä lisää myöhemmin. Itse kaavusta/houppelandestakin on luvassa lisää juttua, kunhan se on muuntunut täysin houppelandeksi asusteineen.
Cosplay-kisan väliajalla laulettu keikkakin meni ihan kivasti. Ja, hei, minulla oli ne kuorokaavut, ha!
Kun aloitin 1700-luvun harrastamisen, oli minulla jo usean vuoden kokemus keskiajasta. Pään peittäminen hunnuilla, myssyillä ja hatuilla oli jo tuttua. Tietojen saaminen sopivasta päänpeitosta olikin ihan toinen juttu. Säilyneitä kappaleita on kovin vähän ja mokomat ovat välillä niin pieniä, että maalauksissakin näkyy lähinnä palanen pitsistä röyhelöä. Suurin osa päähineistä, ainakin maalausten perusteella, tehtiin valkoisesta pellavasta ja pitsistä. Kirjallisissa lähteissä on puhuttu myös puuvillasta jo ennen 1700-luvun puoltaväliä. Silkkikin on varmasti vaihtoehto, etenkin koristenauhoissa. Muutoin en silkkiä suosittele päähineisiin, joissa se päätyy suoraan kosketuksiin hiusten kanssa.
Kuva: Teemu Laukkarinen
Ensimmäinen päähineeni 1700-luvulle oli pieni, pitsikoristeinen myssy. Aikaa valmistaa päähine oli vähän, joten se on hyvin vapaamuotoinen sovellus, jonka ajanmukaisuudesta en mene takuuseen. Itse myssyosa on hyvin pieni pala pellavaa. Sen reunaan on ommeltu koristeeksi puuvillainen pitsi sekä pieni rusetti koristenauhasta. Myssy pysyy päässä neuloilla tai pinneillä. Tyyliltään se sopii parhaiten 1730-50-lukujen matalille kampauksille, mutta olen kiinnittänyt sen killumaan myös korkean tukan päälle myöhemmässä vaiheessa vuosisataa.
Myssy supussa nyörillä kiristettynä
Myssyn sisäpuoli
Myssyn ulkopuoli koristenauhoineen
Pellavainen pohja on katkaistu soikio, joka on leiveimmillään 17 cm ja pituutta on 15 cm tasaisesta reunasta pyöreään otsareunaan. Pohjan suora sivu on 15 cm. Suoralle sivulle on taitettu nyörikuja, jossa kulkee lanka kiristämään myssylle muotoa. Muut reunat on käännetty kahteen kertaan ja huoliteltu kiinni. Noin 90 cm:n pätkä pitsiä on laskostettu reunaan. Laventelinvärinen tekokuitunauha ei ole ihan uskottavin väri, mutta sitä sattui löytymään laatikosta. Nauha on n. 110 cm pitkä.
Taiteilee myssy päässä salongissa sivussa tanssiaisten hyörinästä.
Kuva: M. Arvonen
Piirtää Aïdan potrettia 1700-luvulla.
Kuva: M. Arvonen.
Tämänmallinen avohuppu on 1300-luvun päähine, joka on ollut käytössä ainakin naisilla, ainakin Englannissa. Kavereiden kesken huppu on saanut lempinimen smurffihuppu sen smurffilakkia muistuttavan ulkomuodon vuoksi.
Neulakon Elina on kirjoittanut avohupusta aivan loistavan tekstin, ja suosittelemme lämpimästi tutustumaan Elinan tekstiin. Elina on käyttänyt inspiraationaan Luttrell Psalteria, joka on sir Geoffrey Luttrellin 1320-1340 tilaama käsikirjoitus.
Luttrell Psalter, Englanti n. 1325-1340, British Library, Add 42130, fol. 163v
Ms. 384, f. 149, Bibliothèque municipale de Besançon, Besançon, Ranska.
Huppu on vihreää villaa, ja kaava on kopioitu Couture Mayah'n hupusta, joka on tehty The Medieval Tailor's Assistantin kaavan mukaan. Huppu on helppo tehdä, ja se suojaa ja lämmittää mukavasti niskaa. Huppu on pelastus niinä päivinä, kun ei jaksa kovin paljoa panostaa tukkalaitteiden tai huntujen värkkäämiseen. Kuvalähteiden perusteella huppua on käytetty myssyn tai huntujen päällä eli ei suoraan hiuksia vasten.
