11. Tohtori

11. Tohtorin cossini menee taas sarjaan "hups, tein cossin, koska se löytyi kaapista". Tai no, tässä tapauksessa kaverin kaapista. Aïda tutustutti minut Doctor Who -sarjaan, ja sarjaan tutustuessa aloin haaveilla omasta Tohtori-cossista. En kuitenkaan pitänyt cossihaavetta toteutettavana, sillä minulla nyt sattuu olemaan aina vähän liikaakin unelmahahmoja. Päätin kuitenkin, että jos joskus päätyisin Tohtoria cossaamaan, ei se ainakaan olisi Matt Smith, ehkä David Tennant.

No, tiesin Aïdan omistavan takin, joka muistuttaa 11. Tohtorin takkia, ja jossain vaiheessa tajusimme, että hän omistaa aika lailla yhtä jos toista, mitä Tohtori voisi käyttää. Saimme kasaan tweed-takin lisäksi sinisen kauluspaidan, solmukkeen, fetsin ja äänimeisselin. Aloin innostua ajatuksesta, että voisin tehdä kaappiversion Tohtorista, sillä puuttuvia osia oli loppujen lopuksi aika vähän. Omistin ihan mukiinmenevät nilkkurit, jotka olivat kylläkin väärän väriset, mutta sopisivat silti asuun. Henkseleitä voisin kysyä vaariltani, sillä muistin hänen omistavan siniset henkselit, joita hän ei enää liiemmin käyttänyt. Housuja voisin etsiä kirppareilta ja hätätilanteessa käyttää vaikka omia mustia pillifarkkuja.

Kuten arvelinkin, sain vaariltani muistamani siniset henkselit. Ne ovat aika käytetyt ja vähän venähtäneet, mutta väriltään juuri sopivat. Jouduin ostamaan niihin uudet klipsit, sillä vanhat eivät enää pitäneet. Istuvien miesten housujen etsintä osoittautui hankalaksi, sillä kirppareilta tuntui löytyvän vain väärän värisiä ja liian suuria kokoja. Löysin kuitenkin sitkeän etsinnän jälkeen sopivat, mustat miesten puvunhousut, joita lyhensin puntista sopivan mittaisiksi. Kavensin housuja myös hieman lahkeista, sillä ne olivat vähän liian leveät. Satuin myös löytämään samanlaisen H&M:n takin kuin Aïdalla kirpparilta. Sekä housut että takki maksoivat kumpainenkin 8 euroa. Solmukkeen löysin H&M:n miesten osastolta 7 eurolla. Peruukkini löytyi ihan vahingossa 2017 Desuconin cossikirppikseltä 5 eurolla. En ole erityisen tyytyväinen peruukkiin, joten etsin edelleen parempaa ja laadukkaampaa peruukkia.

Tohtorin takki löytyi kirpparilta 8 eurolla.

Tohtorini vaikuttaa suosivan H&M:ää.

Povitaskun yläpuolelle kiinnitetty kuminauha, joka pitää äänimeisseliä paikallaan.

Käytin Tohtoria ensimmäisen kerran Worldcon 75:ssä. Emme ehtineet kuvata paljoa conin ensimmäisenä päivänä, mutta nautin Tohtorin cossaamisesta. Moni conittaja moikkasi Tohtoria, tapasin toisen Tohtorin ja päädyin Riverin kanssa Worldconin Instagramiinkin.

Tohtori ensimmäistä kertaa kaapista ulkona Worldconissa numero 75. Kuva: Joanne

Bow ties are cool! Kuva: Joanne

Kuva: Joanne.

Hyvissä ajoin ennen Worldconia pohdin, missä voisin säilyttää äänimeisseliäni. Sen pitäisi olla jossain, mistä se ei helposti putoaisi ja hukkuisi, mutta silti helposti ja nopeasti käytettävissä. Povitasku oli selkeä paikka, jossa halusin äänimeisseliä pitää, sillä Tohtorilla itsellään on äänimeisseli usein juuri povarissa. Takkini povitasku ei kuitenkaan ollut tarpeeksi syvä, jotta meisseli olisi pysynyt siellä. Teinkin pienen lenkin povitaskun yläpuolelle kuminauhasta, ja - tadaa! - äänimeisseli pysyy taskussa!

Käytin Wordconissa Tohtorilla Sebastianin (Black Butler) kenkiä. Ne olivat ihan ok Tohtorilla, mutta myöhemmin Desuconissa siirryin käyttämään omia syksy/talvinilkkureita. Ne eivät ole aivan samanlaiset kuin Tohtorin omat kengät, mutta ovat paljon lähempänä kuin ruskeat nilkkurini tai Sebastianin miesten puvunkengät.

Tohtori toista kertaa julkisesti, companionina Septa Unella (Desucon Frostbite 2018). Kuva: Verna.

Viimeisin ostokseni Tohtorille ovat hänen uudet housunsa, sillä en pitänyt ensimmäisitä housuista. Ensimmäiset housuni olivat mielestäni liian isot ja löysät, ja ne olivat muutenkin ehkä vähän väärän tyyliset ja malliset. Hankin siis uudemmat housut, tällä kertaa kirpparit eivät kuitenkaan suosineet, vaan ostin mustat housut H&M:n miesten puolelta, hintaa housuille tuli 20 €. Puntit käärin lyhyemmiksi, ja koska housut olivat vyötäröltä hiukan liian löysät, pienensin niitä hiukan. Uudet housut pääsivät testaukseen 2018 Traconissa, ja olin niihin hyvin tyytyväinen. Traconissa pääsi testaukseen myös uusi meikki, sillä conin teemana oli kauhu. Piirtelin naamaani ja käsiini tukkimiehen kirjanpitoa alieneista, mikä teki cossista mielestäni mielenkiintoisemman ja erinäköisen.

Uudet housut, ja bowtie! Kuva: Saukko.

Kokeilimme ottaa juoksukuvia, se oli kivaa! Kuva: Saukko.

Kuva: Saukko.

Musta villapartletti

Musta, villainen hartialämmitin eli partlet
sopii niin arkeen kuin juhlaan. Kuva: Norppa

Tänä kesänä ei paljoa lämmikkeitä kaivattu, mutta syksyn tullen voi iltavilu hiipiä niskaan aivan yllättäen. Onkin hyvä pitää hartiat suojattuina, sillä se lämmittää jo yllättävän paljon. Kesän hiipiessä kohti loppuaan projektipinoon luikertelevat erilaiset, nopeat, pienet lämmittimet, kuten partletit, kun valmistaudumme syksyn viimoihin, talven tuiskuihin ja tuleviin koleisiin kesiin. Nämä vaatekappaleet ilmestyivät eurooppalaiseen vaatekaappiin 1400-luvulla, ja niitä käytettiin erityisen ahkerasti 1500-luvulla.

Partletteja käytettiin yhteiskuntaluokasta riippumatta. Partletit olivat käytännöllisiä asusteita: ne suojasivat auringolta, vedolta ja kylmältä. Kauppiaanrouva saattoi arkena pukea ohuen, pellavaisen tai silkkisen partletin, kun taas aatelisten yllä saattoi nähdä metallilangoin ja helmin koristeltuja, unelmanohuita partletteja. Partletteja on monen mallisia. Malleissa löytyy kaikkea lyhyistä liiveistä nipin napin neuloilla kiinnitettäviin pikkuneliöihin, ja myös kauluksen malli vaihtelee korkeakauluksisista kauluksettomiin ja jopa röyhelöisiin. Partletin voi myös vuorittaa, ja vuori lisää partletin lämmittävyyttä: pellava on kevyt ja käytännöllinen, turkiksella saa jo suojaa paukkupakkasiltakin.

Ote alankomaalaisen Pieter Aertsenin teoksesta Vihanneskauppias vuodelta 1567. Nykyään teoksen sijainti on
Berliinin Gemäldegalerie. Pellavavuorinen musta villapartletti on hyvin samanlainen kuin omani 
reunaröyhelöitä lukuun ottamatta.

Tämä kyseinen postauksen partletti on tehty mustasta villasta ja vuoritettu valkoisella, kuvioon kudotulla pellavalla. Edestä se suljetaan kahdella tammenterhoparilla, ja kainaloista se sidotaan mustilla nauhoilla. Tyyliltään se on varsin yksinkertainen, mutta vastaavia voi nähdä niin Aertsenin maalauksen torikauppiaalla Alankomaista kuin englantilaisella aatelisrouvallakin. Partletti sopii siis moneen pukuun!

Kuva: Norppa

Kuva: Norppa

Partletti on tehty neljästä kappaleesta. Näin taaksekin muodostuu sauma, ja partletti asettuu näin selästä hieman paremmin. Piirroksessa mitat ovat minun n. 38-kokoiselle ylävartalolleni. Näin pieneenkin vaatekappaleeseen kannattaa tehdä sovitusversio, jotta kaulus ja hartiat asettuvat varmasti oikein. Olan on tarkoitus tässä mallissa jäädä suunnilleen kädentien sauman kohdalle tai hieman yli, mutta sen tulisi silti pysyä henkilön mitoissa. Partletti näyttää hieman hassulta liian leveillä hartioilla. Pituutta kannattaa olla riittävästi, jos partletin haluaa saada sidottua kiinni kainaloista.

Kaikki kappaleet on leikattu sekä mustasta ohuesta villasta että valkoisesta pellavasta. Pellavainen ja villainen kerros on ommeltu erikseen. Ensin keskitakasaumat ja sitten hartiasaumat. Tämän jälkeen pellavainen ja villainen kerros on yhdistetty taittamalla reunojen saumavarat molemmista kerroksista nurjalle ja ompelemalla päältä pienin, huomaamattomin etupistoin. Etu- ja takakappaleiden kainalokulmiin kiinnitin mustat nauhat, jotka saa sidottua käden alle. Ne auttavat pitämään partletin aloillaan. Tämä ei ole mitenkään välttämätöntä, sillä myös neuloja voi käyttää, mutta oman selän puolelle niitä on vaikea kiinnittää ilman pukijaa. Lopuksi kiinnitin eteen pienet, koristeelliset tammenterhohakaset.

Kainalon kiinnitysnauhat ovat vain mustaa puuvillaista kanttinauhaa.

Valmiiseen työhön ei kannata jättää hartioille leveitä saumavaroja, jotka kinnaavat sitten kaarevissa osissa. Kaarevat osat höyrytin hyvin auki ja tein jyrkimpiin kohtiin varovaisia aukileikkauksia.

Partletti on palvellut hyvin, ja on yksi luottoasusteistani. Postailemme myöhemmin lisää ideoita samankaltaisiin pukimiin.

Syksyinen kuvausretki Kokkolaan

Pölypallerot ovat ehkä haudanneet aika-akateemisten seikkailijoiden blogin, mutta näin ei ole ollut seikkailurintamalla - päinvastoin! Blogiin ei juuri ole ollut aikaa uppoutua, kun pukuprojektista ja tapahtumasta toiseen on loikittu melkoista kyytiä. Nyt kuitenkin päätimme pakata peräkontin täyteen pukuja ja suunnata viettämään viikonloppua rannikolle.

Tarkoituksena oli pitkästä aikaa nähdä koko porukalla ja kuvata pukuja. Aluksi olimme suunnitelleet enemmän cosplayn puoleen kallistuvia kuvauksia, mutta jotenkin matkalaukut kuitenkin päätyivät pullistelemaan historiallisia pukuja tällä kertaa. Kuvaamisen lisäksi oli tietenkin saunomista, grillaamista, Cards Against Humanitya ja huonoa huumoria. Mahtuipa viikonloppuun pikainen Kokkola-kierroskin auton ikkunasta katsellen ("Ja tällä koulunpihalla käytiin kaikki tappelut", kertoi kylänvanhinnavigaattorimme). Pilkkopimeässä päädyimme myös rannalle kuuntelemaan merta ja katselemaan näköalatornista majakoiden tuiketta horisontissa.

Ryytimaassanne on aikamatkaajaongelma!

Sunnuntaiaamupäivään ennen kotiinlähtöä olimme sopineet Roosin talolle pukukuvaukset Murmelin ja Larascan vanhojentanssipukuja ja Murmelin 1910-luvun lakkiaismekkoa varten. Paljon aktiivisuudestamme kertoo, että saimme kuvata samalla kertaa vanhojentanssi- ja lakkiaismekkoja! Ehkä näistä puvuista nähdään vielä loppuvuoden aikana omat postauksensakin. Suuret kiitokset Roosin talolle, että saimme tulla kuvaamaan! Roosin talo oli ehdottomasti käymisen arvoinen paikka: pukuja, maalauksia ja interiöörejä oli helppo jäädä ihastelemaan kuvausten lomassa.

Roosin talo

Saimme lauantaina aloittaa kuvaamisen kauniissa säässä, ja kun yksi juoksi vaihtamaan vaatteet, toinen astui kameran eteen. Erityisenä teemana olivat tällä kertaa 1500-luvun hihattomat kirtlet, joita meidän jokaisen kaapista löytyy. Ajatuksena oli näyttää, miten yksi, yksinkertainen vaate voi näyttää aivan erilaiselta, kuinka helppoa sen päälle on kasata erilaisia pukukokonaisuuksia ja miten ilmettä voi muuttaa vielä pienillä asusteillakin. Loistava renessanssivaatekaapin perusta! Kuvasimme myös pari varhaisempaa pukua ryytimaan alkusyksyn kukoistuksen keskellä. Totta kai sää alkoi muuttua epävakaisemmaksi, kun oli viimein aika liimata Norppaan lisäosia ja alkaa kuvata hobittia ryöväämässä kasvimaata. Hobittikin kuitenkin välttyi suuremmalta sateelta kuin taikaiskusta, ja taivas repesi vasta, kun olimme lopettaneet kameran kanssa kekkaloimisen.

Ajomatka kotiin mukavan syksyisen viikonlopun jälkeen tuntui loputtomalta, mutta reissu kannatti ehdottomasti. Oli hauskaa pitkästä aikaa kuvata yhdessä jotain blogia varten, ja kuvia pullistelevat muistikortit saavat sormet syyhyämään: josko tänä syksynä tännekin ropsahtaisi muutama pukupostaus!

Hyvää syksyä kaikille! Pitäkää varpaat kuivina ja lämpiminä!

Se on omena!

Kukkia!

Renessanssinannaa

Onnellinen hobitti saaliineen. Hymyä, olet riistakamerassa!

Halkokarin kahakan muistomerkillä

Aallonmurtajan valloittajat

Norppa kuvaa. Kuvia tuli paljon.

Joulukalenteri 2017: 24. luukku

Aika-akateemiset toivottavat kaikille oikein mukavaa joulua!

Tunnelmalliset jouluterveiset Tobilta ja Mr. Pippiniltä

Vaikka kiireitä riitti ennen joulua Norppa, Larasca ja Tiinatupuna ehtivät ottaa jouluisia cossikuvia. Lisää kuvia löytyy GreenCosplayn Facebook- ja Instagram tileiltä. ;) (Kuva: Tiina Vastamaa)

Joannen suosikki "joulusatuihin" lukeutuu Karjupukki sekä kirjana, että elokuvana. Muistakaamme mielikuvituksen tärkeys. Eskapismissa on todellakin oma hyötynsä. Joanne kirjoitti ja piirusti tämän lainauksen myös itselleen muistutukseksi.

Larascalta myös vielä kertaalleen hyvää, rauhallista ja mukavaa joulun aikaa kaikille missä ajassa tai universumissa sen päätätkin viettää.

Joulukalenteri 2017: 23. luukku

Pidempään blogiamme seurannut saattaa muistaa viime vuodelta lauman virkattuja Tohtoreita, jotka valloittivat lopulta Aïdan asunnon. Joannen amigurumien valmistaminen ei suinkaan rajoittunut siihen. Karmivan suloiset amigurumit -kirjan omien hahmojen lisäksi muutamia muitakin hahmoja on syntynyt aika-akateemisten kokoelmiin.

Larasca sai hurjan animepelaajan maskotiksi.

Arno on hurjan näköinen assassiini vaikka miekkana on vain neula. Pieni taistelija asuu GreenCosplayn kokoelmissa.

Joanne samaistuu paljon The Sandman -sarjan Death hahmon pirteään luonteeseen ja teki itselleen pienen maskotin muistuttamaan asioiden ottamisesta positiivisesti.

Joulukalenteri 2017: 22. luukku

Aika-akateemisten kalenterin 22. luukku sisältää muistoja tämän vuoden Tampere Kuplii-tapahtumasta. Lauantaina Tamperetalolla sniikkaili kasa assassiineja, Norppa, Joanne ja Tiinatupuna (Assassin's Creed-pelisarja), seuranaan Aïda River Songina (Doctor Who). Sunnuntaina Joanne cossasi vaihteeksi Kuolemaa (The Sandman) ja Aïda oli jälleen River Song. Norppa pääsi käyttämään ensimmäistä kertaa Sebastian Michaelis (Kuroshitsuji) kaappicossiian ja sai seurakseen Tiinatupunan Grellinä. Molempiin päiviin mahtui paljon ihmeteltävää, mielenkiintoisia luentoja ja paljon cossien kuvaamista.

Assassiineja bussi täynnä (kuva: Norppa).

(kuva: Norppa)

River Song aina valmiina (kuva: Norppa).

Norppa GreenTea cossissaan (kuva: Norppa).

Saimme assassiinikavereita! (Kuva: Tobi)

Sunnuntaina kuvattiin paljon (Kuva: Tiina).

(kuva: Tiina)

(kuva: Norppa)

Oli jännittävää cossata aivan uutta hahmoa (kuva: Joanne).

Joulukalenteri 2017: 21. luukku

Joanne tapaa säännöllisesti kokeilemaan jotakin uutta. Samojen asioiden tekeminen lähentelee nopeasti työntekoa. Tänä vuonna yksi näistä uusista kokeiluista oli tutustua materiaalin nimeltä kutistemuovi. Sitä saa hyvin varustelluista askartelukaupoista kirkkaana, mustana ja valkoisena. Idea on, että siitä voi leikata ja siihen voi piirtää haluamiaan kuvioita. Suosittelemme permanenttikyniä tai valmiin esineen lakkaamista. Sitten kuvio laitetaan joko käymään uunissa tai sitä lämmitetään kuumailmapuhaltimella. Kuvio kutistuu n. kolmasosaan alkuperäisestä koostaan. Samalla siitä tulee paksumpi ja kestävämpi esim. korujen osa.

Sekä Joanne, että Tobi ovat tällä materiaalilla nyt värkkäilleet lahjoja sekä toisille, että itselleen. Malleja on hieman röyhlkeästi poimittu internetistä. Tässäpä muutamia tuloksia:

Mustasta muovista syntyi pieni sievä perhoskoru.

Joanne ripusti Black Butler -sarjan hahmoja killumaan käsilaukkunsa matkassa.

Tobi löysi varsin hurmaavan kuvan, josta teki tästä hyvin ilahtuneelle sisarelleen sievän riipuksen. Se ei ole vielä ehtinyt kiinnittyä ketjuun, mutta tulee varmasti käyttöön myöhemmin. Kuva on piirretty kirkkaalle muoville ja väritetty hieman puuvärein toiselta puolen.

Nämä pöllöset pääsevät yhdistyessään ketjuun myös Joannen käyttöön. Tällä kertaa Joannen piirustamia valkoiselle muoville.

Tämän herkän riipuksen Tobi piirsi itselleen.

Yksi pöllö asettyi karhuntarralla kännykän kuoreen. On toistaiseksi pysynyt kyydissä. Tämä on lakattu pidemmän iän saamiseksi, koska permanenttitussikin irtoaa naarmuuntuessa.