Musta villapartletti

Musta, villainen hartialämmitin eli partlet
sopii niin arkeen kuin juhlaan. Kuva: Norppa

Tänä kesänä ei paljoa lämmikkeitä kaivattu, mutta syksyn tullen voi iltavilu hiipiä niskaan aivan yllättäen. Onkin hyvä pitää hartiat suojattuina, sillä se lämmittää jo yllättävän paljon. Kesän hiipiessä kohti loppuaan projektipinoon luikertelevat erilaiset, nopeat, pienet lämmittimet, kuten partletit, kun valmistaudumme syksyn viimoihin, talven tuiskuihin ja tuleviin koleisiin kesiin. Nämä vaatekappaleet ilmestyivät eurooppalaiseen vaatekaappiin 1400-luvulla, ja niitä käytettiin erityisen ahkerasti 1500-luvulla.

Partletteja käytettiin yhteiskuntaluokasta riippumatta. Partletit olivat käytännöllisiä asusteita: ne suojasivat auringolta, vedolta ja kylmältä. Kauppiaanrouva saattoi arkena pukea ohuen, pellavaisen tai silkkisen partletin, kun taas aatelisten yllä saattoi nähdä metallilangoin ja helmin koristeltuja, unelmanohuita partletteja. Partletteja on monen mallisia. Malleissa löytyy kaikkea lyhyistä liiveistä nipin napin neuloilla kiinnitettäviin pikkuneliöihin, ja myös kauluksen malli vaihtelee korkeakauluksisista kauluksettomiin ja jopa röyhelöisiin. Partletin voi myös vuorittaa, ja vuori lisää partletin lämmittävyyttä: pellava on kevyt ja käytännöllinen, turkiksella saa jo suojaa paukkupakkasiltakin.

Ote alankomaalaisen Pieter Aertsenin teoksesta Vihanneskauppias vuodelta 1567. Nykyään teoksen sijainti on
Berliinin Gemäldegalerie. Pellavavuorinen musta villapartletti on hyvin samanlainen kuin omani 
reunaröyhelöitä lukuun ottamatta.

Tämä kyseinen postauksen partletti on tehty mustasta villasta ja vuoritettu valkoisella, kuvioon kudotulla pellavalla. Edestä se suljetaan kahdella tammenterhoparilla, ja kainaloista se sidotaan mustilla nauhoilla. Tyyliltään se on varsin yksinkertainen, mutta vastaavia voi nähdä niin Aertsenin maalauksen torikauppiaalla Alankomaista kuin englantilaisella aatelisrouvallakin. Partletti sopii siis moneen pukuun!

Kuva: Norppa

Kuva: Norppa

Partletti on tehty neljästä kappaleesta. Näin taaksekin muodostuu sauma, ja partletti asettuu näin selästä hieman paremmin. Piirroksessa mitat ovat minun n. 38-kokoiselle ylävartalolleni. Näin pieneenkin vaatekappaleeseen kannattaa tehdä sovitusversio, jotta kaulus ja hartiat asettuvat varmasti oikein. Olan on tarkoitus tässä mallissa jäädä suunnilleen kädentien sauman kohdalle tai hieman yli, mutta sen tulisi silti pysyä henkilön mitoissa. Partletti näyttää hieman hassulta liian leveillä hartioilla. Pituutta kannattaa olla riittävästi, jos partletin haluaa saada sidottua kiinni kainaloista.

Kaikki kappaleet on leikattu sekä mustasta ohuesta villasta että valkoisesta pellavasta. Pellavainen ja villainen kerros on ommeltu erikseen. Ensin keskitakasaumat ja sitten hartiasaumat. Tämän jälkeen pellavainen ja villainen kerros on yhdistetty taittamalla reunojen saumavarat molemmista kerroksista nurjalle ja ompelemalla päältä pienin, huomaamattomin etupistoin. Etu- ja takakappaleiden kainalokulmiin kiinnitin mustat nauhat, jotka saa sidottua käden alle. Ne auttavat pitämään partletin aloillaan. Tämä ei ole mitenkään välttämätöntä, sillä myös neuloja voi käyttää, mutta oman selän puolelle niitä on vaikea kiinnittää ilman pukijaa. Lopuksi kiinnitin eteen pienet, koristeelliset tammenterhohakaset.

Kainalon kiinnitysnauhat ovat vain mustaa puuvillaista kanttinauhaa.

Valmiiseen työhön ei kannata jättää hartioille leveitä saumavaroja, jotka kinnaavat sitten kaarevissa osissa. Kaarevat osat höyrytin hyvin auki ja tein jyrkimpiin kohtiin varovaisia aukileikkauksia.

Partletti on palvellut hyvin, ja on yksi luottoasusteistani. Postailemme myöhemmin lisää ideoita samankaltaisiin pukimiin.