Teiniosaston jouluvalmistelut alkoivat piparitalon väsäyksellä. Apunamme oli ystävämme R. Meillä kaikilla oli enemmän tai vähemmän kokemusta samankaltaisista rakennusprojekteista, mutta ei ilman apua. Etsimme netistä mallikuvan hyvännäköisestä piparitalosta - tietenkin onnistuimme valitsemaan jonkin kilpailun voittajan. Tässä vaiheessä kellään meistä ei ollut aavistustakaan siitä, millainen kaaos illasta kehkeytyisi.
Minä, Larasca, piirsin kaavat ja Murmeli kauli ja leikkasi ne taikinasta yhdessä R:n kanssa. Liian myöhään tajusimme, että talosta tulisi valtava ja että mallimme oli lähes ensikertaisille aivan liian haastava. Seinä-, terassi- ja kattopalojen paistamisen välissä paistoimme joulutorttuja, jotka onnistuivat surkeasti. Tortut eivät nousseet uunissa lähes ollenkaan, ja lopulta päädyimme syömään puoliraakoja torttuja.
Ongelmat eivät kuitenkaakaan loppuneet tähän: emme muistaneet leikata kaikkia ikkunoita kun osat tulivat uunista ja olivat vielä pehmeitä. Kun yritimme leikata jo viilenneisiin pipareihin ikkunoita, halkeilivat pienimmät osaset käsiin. Kasatessa ulokkeen (?) katto ei mahtunut paikoilleen saati pysynyt kiinni, terassi hajosi vähän väliä, piippua ei saatu kiinnitettyä valkosuklaalla päällystettyyn kattoon, eivätkä ikkunalaseiksi tarkoitetut liivatelehdet halunneet pysyä kiinni, ja kuumaa sokeria oli kaikkialla. Jokainen meistä onnistui polttamaan sormensa vuorollaan kasaamisen aikana.
Viiden piparitaikinan ja kolmen sormen uhraamisen jälkeen päätimme luovuttaa, vaikka vinkura terassi ei ollut lähelläkään valmista. Olihan talo kuitenkin pystyssä.
Murmelin äiti kyllä arvosti työtä, vaikka piparitalon katonrajassa ammottavatkin kammottavat aukot ja sokerin sulattamiseen käytetyt astiat olivat edelleen kovettuneen sokerin peitossa. Päätimme kolmistaan, ettemme ryhtyisi samaan puuhaan ihan heti uudelleen, sillä kyseisen talon kasaaminen oli ainakin viiden tunnin uuvuttava urakka.
