Tampere Kuplii 2017 - sunnuntai

Sunnuntaina liikenteeseen lähtivät Sebastian Michaelis ja Grell Black Butlerista, Death Neil Gaimanin The Sandmanistä, ja River vaihtoi The Pandorica Opensin takista ja housuista Day of the Moonin kevyempään mekkoon. Olimme yllättävän ajoissa Tampere-talolla odottamassa ovien avautumista, vaikka meidän ei ollut edes tarkoitus olla paikalla niin aikaisin, että meidän tarvitsisi odottaa ulkona. Tiinatupunan kiiruhtaessa heti ensimmäiselle luennolle meillä jäi Norpan kanssa hyvin aikaa kuvata vielä hiljaisessa Tampere-talossa.

Väkijoukosta pisti silmään fetsi, eikä River enää voinut vastustaa kiusausta. Norpan tökkimänä uskaltauduin sitten lopulta kysymään Tohtori-cossaajalta, saisinko ampua fetsin hänen päästään. Punainen hirvitys sai kyytiä Tohtorin iloisella myönnytyksellä.

Punaisen kammotuksen kohtalo.

Joka conin pakollinen action-pose!

Sitten olikin jo kiire Marvel-luennolle. Jotenkin olimme onnistuneet lukemaan väärin aikataulua ja tajusimme vasta liian myöhään, että Marvel-luento meni osittain päällekkäin Rocky Horrorin historian kanssa. Nerokas ideani oli livahtaa naapuriin puolestavälistä Marvel-luentoa. Aivan turhaan! Sami Saikkonen paranteli itseään iltaa varten, ja Rocky Horrorin historia jäi valitettavasti tyngäksi. En kehdannut enää ryömiä takaisin Marvelin puolelle, joten yhtäkkiä minulla olikin paljon ylimääräistä aikaa. Joanne oli kadonnut jonnekin Saukon kanssa, ja Norppa oli lähtenyt metsästämään Mauri Kunnasta. Teineistä ei ollut tietoakaan.

Norppa jonotti sitkeästi Kunnaksen nimmaria kahteen otteeseen, kun ensimmäisellä jonotuskerralla jono ei ehtinyt valua ihan niin nopeasti, että olisi tuonut Norpan Maurin pöydän ääreen. Sitkeys palkittiin, ja Norppa sai hiniöimänsä nimmarin Mauri Kunnakselta. Me tädit ruokimme jonossa nököttäneitä teinejä ja Norppaa. Tätien pullanhakureissu vain mutkistui kovasti suunnitellusta, koska emme olleet muistaneet, että oli sunnuntai ja ettei mikään paikka olisi auki. Paitsi S-Market Pendolino. Arnold'sin donitsien sijaan ratsasimme sitten Pendolinon pullahyllyt, ja saaliimme oli vallan tyydyttävä. Sunnuntain autioittama Tullintori oli lievästi sanottuna hieman kolkko paikka.

Loppupäivä menikin sitten pitkälti valokuvatessa. Kameran muistikortti oli jotakuinkin täynnä Grellin epätoivoisia lähestymisyrityksiä ja Sebastianin kylmiä torjuntoja sekä 4. Tohtorin kaulaliinalla leikkivää ja sohvalla kuorsaavaa Riveriä.

Sebastian ja Grell herättivät paljon reaktioita, mitä oli todella outoa seurata. Emme me ole tottuneet sellaiseen! Se oli todella hämmentävää. Toisaalta mikäpä sen hauskempaa kuin saada joku niin ilostumaan. Jos cossissa onnistuu jotakuta ilahduttamaan, niin jotain on tehty oikein.

Kupliin päätyttyä odotimme essua glitter-topissaan ja frakissaan saapuvaksi ja suuntasimme syömään Ainoyaan. Ei nyt mitään maailman paras aasialaisbuffet, mutta conipäivän jälkeen kelpasi kaikki, mikä ei ryöminyt liian lujaa karkuun, ja soppakulhon pohjalla oli söpö kissa, joten ei valittamista. Pääasia, että saimme tankattua ennen Rocky Horror Show'ta, jottemme olisi uuvahtaneet kesken illan. Pelkällä pullalla kun ei elä, sääli. 

Ilta oli oikein viihdyttävä, hurja ja lennokas. Kuumakin. Suomenkielinen käännös toimi yllättävän hyvin, joskin musiikki oli niin kovalla, että laulua oli paikoin vaikea kuulla. Ei se toisaalta haitannut, kun sanat osasi kuitenkin ulkoa englanniksi, mutta käännöksestä ei vain saanut nyt aivan kaikkea irti. Jännitin vähän, miten yleisö mahtaisi lähteä mukaan, ja kuten arvasin, Time Warpiin mennessä porukka ei ollut tarpeeksi lämmennyt, jotta yleisössä olisi voinut tanssia mukana, mikä oli todella sääli. Ehdin jo pelätä ja toivoa, että kaikki eivät olisi aivan perillä, millaista musikaalia olivat tulossa katsomaan. Kaikki näyttivät niin arkisen harmailta neuleissaan! Ehkä conipäivän jälkeen tavallisesti pukeutuneet ihmiset sitten vain näyttävät todella ankeilta ja harmailta, tiedä häntä... Pienen alkukankeuden jälkeen alkoivat kuitenkin huudot raikua ja tavarat lennellä. Kunnollista! Essu keräsi itselleen rullallisen vessapaperia, ja River tunki rintsikoihinsa nipun herttoja. Onneksi varustevyöllä roikkui muutenkin aina taskulamppu, ja päiväkirjan sijaan vyölaukkuun olikin tungettu tuiki tarpeellinen sanomalehti. Riisiä löytyi sitten Riverin tukasta aika paljon monenkin ravistelukerran jälkeen. Mainio ilta, vallan mainio! Onneksi Saikkonenkin oli illalla kunnossa, ja ääni kesti.

"Don't dream it. Be it." Niin kuin Saikkonenkin cosplay-kisan väliajalla totesi, se pätee myös conikävijöihin, jotka ehkä valtavirran mielestä ovat omituisia outolintuja ja muodostavat oman alakulttuurinsa tai monien eri alakulttuurien sulatusuunin. Toivon, että jatkossakin conit olisivat turvallinen ja suvaitseva ympäristö jokaisen toteuttaa itseään ja olla juuri se, kuka/mikä haluaisi olla. Ja Joannea lainatakseni, ihmisiä pitää välillä hämmentää, jotta eivät pala pohjaan. 

Tampere Kuplii 2017 - sunnuntai 

Tampere Kuplii 2017 - lauantai

Hei, se oli taas Kupliin aika! Tänä vuonna koko aika-akateemisten katras suuntasi kuplimaan, ja joukkoamme vahvisti vielä Tiinatupuna. Tätiosasto ja Norppa cossasivat kumpanakin päivänä, kun teinit viipottivat menemään omia teitään. Lauantaina River sai odottaa aamulla vuoroaan vessaan, joka oli täynnä meikkaavia assassiineja, ja joukkoon liittyi vielä naapurin Connor Kenway. Bussissa keräsimme varovaisia katseita, kun takapenkillä istui kolme assassiinia ja yksi bad hair daystä kärsivä River Song.

Jonotimme katsomaan cosplay-kisaa. Kisa oli positiivinen yllätys. Oli hauska nähdä sekä kokeneempia että aloittelevampia harrastajia ja kisaajia samalla lavalla. Etenkin ensikertalaisten puolesta tuli kovasti jännitettyä. Väliajalla lavalle yllätystuomariksi pompannut, cosplayn maailmaan kylmiltään tyrkätty Sami Saikkonen ilahdutti kovasti. Ainakin minä jaoin Saikkosen kanssa monia ajatuksia cosplaysta ja cosplay-kisoista. En minäkään oikein vieläkään tiedä, mitä minun pitäisi katsoa, ja toisaalta katson kisoja nimenomaan esiintymisen, eläytymisen ja pukujen kannalta ja kuitenkin vielä cosplay- ja etenkin animekulttuurin ulkopuolelta. Ihan totta, tällaiselle katsojalle cosplay-kisat ovat hyvin hämmentävä kokemus. Hämmentävä mutta mielenkiintoinen. Sen ensimmäisen kerran, kun olen nähnyt cosplayta lavalla, kokemus oli lähinnä kiusaannuttava, mutta Kupliin kisat todistivat taas, että näin ei aina ole. Hyvä niin, helpotti tällaisen cosplay-kisayleisönyypän oloa huomattavasti, ja katsomossa oli jopa oikein hauskaa.

Sami Saikkonen piti Mariienin Connor Kenwaystä ja tunnusti pelanneensa Assassin's Creediä. 

Lauantai oli muikea päivä muutenkin. Ezio, Connor ja toistaiseksi yhä nimetön ranskalaispoju kohtasivat muitakin assassiineja. Huppupäisiä salamurhaajia vain valui paikalle. Assassiineja, assassiineja kaikkialla! Yhtäkkiä meillä oli pystyssä assassiinien kuvaussessio. Kameroita oli varmaan yhtä paljon kuin huppujensa suojissa kyyristeleviä assassiineja. Tiinatupuna joutui harmillisesti lähtemään kesken kaiken kotiin, mutta ranskalaispoju paikkasi sitten senkin edestä pysymällä oikein hyvin mukana muiden vauhdissa. Nuoremmat assassiinit pääsivät nauramaan Ezion reisikrampille, vaikka firenzeläispappa yrittikin jäällä liukastellessaan vakuutella, ettei ollut niin vanha. Joukon komein parta papalla tosin kieltämättä oli, ja pappa olikin siitä kovin ylpeä muiden niin siloposkisten assassiinien rinnalla. Pah, parrattomat klopit...

Oli hauskaa tavata uusia ihmisiä. Yleensä coneissa on tullut helposti hengattua omassa porukassa, mutta nyt assassiinicossit vetivät väkeä puoleensa, ja jotenkin kummasti uskalsimme avata suummekin. Hyvä niin, sillä tapasimme aivan mahtavia tyyppejä! Toivottavasti törmäilemme jatkossakin.

Ezio Auditore da Firenze, Assassin's Creed Revelations

Niin salainen assassiini, ettei nimeäkään tiedetä.
Assassin's Creed Unity. 

Jep, assassiinit, aina niin vakavia... Ja tämä seura houkutti toisia assassiineja?

Näköjään houkutti, kun yhtäkkiä kameran edessä oli enemmän huppupäitä.
Vasemmalta oikealle: Evie Frye/AC Syndicate (@ilonafrye), Connor Kenway/AC III (@tiinatupuna), vihreä assassiini/AC Unity (@greencosplay96), Ezio Auditore da Firenze/AC Revelations (@hanna.kivela) ja Connor Kenway/AC III (@laudiepie).

Leffaposteriainesta.

Ezio Auditore da Firenze, Evie Frye, Connor Kenway, vihreä assassiini ja Malik Al-Sayf/Assassin's Creed (@mikaelfeatcosplays).

River Song/Doctor Who: Pandorica Opens (@aida_astellarium)

Nörttitätien seikkailut cosplayn maailmassa jatkuivat, ja kaikki ei mennyt ihan putkeen. Tietenkään! Ezion parta osoittautui erittäin jännäksi. Joanne oli koko päivän hyvin hiljainen, rauhallinen - ja nälkäinen. Naamaan liimattu parta kutitti, ja irtoamisen pelossa enempi puhuminen ja suurempi nauraminen oli jätettävä pois. Jotta meillä ei olisi ollut kuukahtanutta assassiinipappaa kannettavanamme, Ezion parta teki tuttavuutta myös mustikkapullan ja kahvin kanssa. Taattua hupia cosplay-kilpailua katsomaan jonottaessa! Kotimatkalla Ezio raapi jo mietteliään näköisenä syyhyäviä leukaperiään, ja partakarvat vain pöllysivät tuulessa. River-parka taas heräsi reggaepuudelina. Ei mitään hajua, mitä tukalle tapahtui, mutta kauniin kiharapörrön sijaan foliorullista kuoriutui tiukka ja omapäinen säkkäräpallo, joka ei ottanut koko viikonlopun aikana avautuakseen kaikesta harjaamisesta ja venyttelemisestä huolimatta. Riverin tukka on joka kerta yhtä suuri yllätys. Sellaisia kurittomien karvojen cosplay-seikkailuja tällä kertaa.

Eivätpä säästyneet lauantaina kukkaronnyöritkään. Norppa löysi t-paitoja, minut johdatettiin jälleen kerran kiusaukseen (koska en löytäisi sinne itse), ja poistuin Kupliilta Endless Nights -albumia halaillen. Joanne puolestaan törmäsi sattumalta Deathin peruukkiin. Death oli kuulemma kaivannut parempaa tukkaa, ja kun sellainen tuli vastaan, se lähti hetken harkinnan ja tuumailun jälkeen saman tien mukaan.

Tampere Kuplii 2017 - lauantai