Jonotimme katsomaan cosplay-kisaa. Kisa oli positiivinen yllätys. Oli hauska nähdä sekä kokeneempia että aloittelevampia harrastajia ja kisaajia samalla lavalla. Etenkin ensikertalaisten puolesta tuli kovasti jännitettyä. Väliajalla lavalle yllätystuomariksi pompannut, cosplayn maailmaan kylmiltään tyrkätty Sami Saikkonen ilahdutti kovasti. Ainakin minä jaoin Saikkosen kanssa monia ajatuksia cosplaysta ja cosplay-kisoista. En minäkään oikein vieläkään tiedä, mitä minun pitäisi katsoa, ja toisaalta katson kisoja nimenomaan esiintymisen, eläytymisen ja pukujen kannalta ja kuitenkin vielä cosplay- ja etenkin animekulttuurin ulkopuolelta. Ihan totta, tällaiselle katsojalle cosplay-kisat ovat hyvin hämmentävä kokemus. Hämmentävä mutta mielenkiintoinen. Sen ensimmäisen kerran, kun olen nähnyt cosplayta lavalla, kokemus oli lähinnä kiusaannuttava, mutta Kupliin kisat todistivat taas, että näin ei aina ole. Hyvä niin, helpotti tällaisen cosplay-kisayleisönyypän oloa huomattavasti, ja katsomossa oli jopa oikein hauskaa.
 |
| Sami Saikkonen piti Mariienin Connor Kenwaystä ja tunnusti pelanneensa Assassin's Creediä. |
Lauantai oli muikea päivä muutenkin. Ezio, Connor ja toistaiseksi yhä nimetön ranskalaispoju kohtasivat muitakin assassiineja. Huppupäisiä salamurhaajia vain valui paikalle. Assassiineja, assassiineja kaikkialla! Yhtäkkiä meillä oli pystyssä assassiinien kuvaussessio. Kameroita oli varmaan yhtä paljon kuin huppujensa suojissa kyyristeleviä assassiineja. Tiinatupuna joutui harmillisesti lähtemään kesken kaiken kotiin, mutta ranskalaispoju paikkasi sitten senkin edestä pysymällä oikein hyvin mukana muiden vauhdissa. Nuoremmat assassiinit pääsivät nauramaan Ezion reisikrampille, vaikka firenzeläispappa yrittikin jäällä liukastellessaan vakuutella, ettei ollut niin vanha. Joukon komein parta papalla tosin kieltämättä oli, ja pappa olikin siitä kovin ylpeä muiden niin siloposkisten assassiinien rinnalla. Pah, parrattomat klopit...
Oli hauskaa tavata uusia ihmisiä. Yleensä coneissa on tullut helposti hengattua omassa porukassa, mutta nyt assassiinicossit vetivät väkeä puoleensa, ja jotenkin kummasti uskalsimme avata suummekin. Hyvä niin, sillä tapasimme aivan mahtavia tyyppejä! Toivottavasti törmäilemme jatkossakin.
 |
| Ezio Auditore da Firenze, Assassin's Creed Revelations |
 |
| Niin salainen assassiini, ettei nimeäkään tiedetä. Assassin's Creed Unity. |
 |
| Jep, assassiinit, aina niin vakavia... Ja tämä seura houkutti toisia assassiineja? |
 |
| Näköjään houkutti, kun yhtäkkiä kameran edessä oli enemmän huppupäitä. Vasemmalta oikealle: Evie Frye/AC Syndicate (@ilonafrye), Connor Kenway/AC III (@tiinatupuna), vihreä assassiini/AC Unity (@greencosplay96), Ezio Auditore da Firenze/AC Revelations (@hanna.kivela) ja Connor Kenway/AC III (@laudiepie). |
 |
| Leffaposteriainesta. |
 |
| Ezio Auditore da Firenze, Evie Frye, Connor Kenway, vihreä assassiini ja Malik Al-Sayf/Assassin's Creed (@mikaelfeatcosplays). |
 |
| River Song/Doctor Who: Pandorica Opens (@aida_astellarium) |
Nörttitätien seikkailut cosplayn maailmassa jatkuivat, ja kaikki ei mennyt ihan putkeen. Tietenkään! Ezion parta osoittautui erittäin jännäksi. Joanne oli koko päivän hyvin hiljainen, rauhallinen - ja nälkäinen. Naamaan liimattu parta kutitti, ja irtoamisen pelossa enempi puhuminen ja suurempi nauraminen oli jätettävä pois. Jotta meillä ei olisi ollut kuukahtanutta assassiinipappaa kannettavanamme, Ezion parta teki tuttavuutta myös mustikkapullan ja kahvin kanssa. Taattua hupia cosplay-kilpailua katsomaan jonottaessa! Kotimatkalla Ezio raapi jo mietteliään näköisenä syyhyäviä leukaperiään, ja partakarvat vain pöllysivät tuulessa. River-parka taas heräsi reggaepuudelina. Ei mitään hajua, mitä tukalle tapahtui, mutta kauniin kiharapörrön sijaan foliorullista kuoriutui tiukka ja omapäinen säkkäräpallo, joka ei ottanut koko viikonlopun aikana avautuakseen kaikesta harjaamisesta ja venyttelemisestä huolimatta. Riverin tukka on joka kerta yhtä suuri yllätys. Sellaisia kurittomien karvojen cosplay-seikkailuja tällä kertaa.
Eivätpä säästyneet lauantaina kukkaronnyöritkään. Norppa löysi t-paitoja, minut johdatettiin jälleen kerran kiusaukseen (koska en löytäisi sinne itse), ja poistuin Kupliilta Endless Nights -albumia halaillen. Joanne puolestaan törmäsi sattumalta Deathin peruukkiin. Death oli kuulemma kaivannut parempaa tukkaa, ja kun sellainen tuli vastaan, se lähti hetken harkinnan ja tuumailun jälkeen saman tien mukaan.
Tampere Kuplii 2017 - lauantai
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti