Tampere Kuplii 2017 - sunnuntai

Sunnuntaina liikenteeseen lähtivät Sebastian Michaelis ja Grell Black Butlerista, Death Neil Gaimanin The Sandmanistä, ja River vaihtoi The Pandorica Opensin takista ja housuista Day of the Moonin kevyempään mekkoon. Olimme yllättävän ajoissa Tampere-talolla odottamassa ovien avautumista, vaikka meidän ei ollut edes tarkoitus olla paikalla niin aikaisin, että meidän tarvitsisi odottaa ulkona. Tiinatupunan kiiruhtaessa heti ensimmäiselle luennolle meillä jäi Norpan kanssa hyvin aikaa kuvata vielä hiljaisessa Tampere-talossa.

Väkijoukosta pisti silmään fetsi, eikä River enää voinut vastustaa kiusausta. Norpan tökkimänä uskaltauduin sitten lopulta kysymään Tohtori-cossaajalta, saisinko ampua fetsin hänen päästään. Punainen hirvitys sai kyytiä Tohtorin iloisella myönnytyksellä.

Punaisen kammotuksen kohtalo.

Joka conin pakollinen action-pose!

Sitten olikin jo kiire Marvel-luennolle. Jotenkin olimme onnistuneet lukemaan väärin aikataulua ja tajusimme vasta liian myöhään, että Marvel-luento meni osittain päällekkäin Rocky Horrorin historian kanssa. Nerokas ideani oli livahtaa naapuriin puolestavälistä Marvel-luentoa. Aivan turhaan! Sami Saikkonen paranteli itseään iltaa varten, ja Rocky Horrorin historia jäi valitettavasti tyngäksi. En kehdannut enää ryömiä takaisin Marvelin puolelle, joten yhtäkkiä minulla olikin paljon ylimääräistä aikaa. Joanne oli kadonnut jonnekin Saukon kanssa, ja Norppa oli lähtenyt metsästämään Mauri Kunnasta. Teineistä ei ollut tietoakaan.

Norppa jonotti sitkeästi Kunnaksen nimmaria kahteen otteeseen, kun ensimmäisellä jonotuskerralla jono ei ehtinyt valua ihan niin nopeasti, että olisi tuonut Norpan Maurin pöydän ääreen. Sitkeys palkittiin, ja Norppa sai hiniöimänsä nimmarin Mauri Kunnakselta. Me tädit ruokimme jonossa nököttäneitä teinejä ja Norppaa. Tätien pullanhakureissu vain mutkistui kovasti suunnitellusta, koska emme olleet muistaneet, että oli sunnuntai ja ettei mikään paikka olisi auki. Paitsi S-Market Pendolino. Arnold'sin donitsien sijaan ratsasimme sitten Pendolinon pullahyllyt, ja saaliimme oli vallan tyydyttävä. Sunnuntain autioittama Tullintori oli lievästi sanottuna hieman kolkko paikka.

Loppupäivä menikin sitten pitkälti valokuvatessa. Kameran muistikortti oli jotakuinkin täynnä Grellin epätoivoisia lähestymisyrityksiä ja Sebastianin kylmiä torjuntoja sekä 4. Tohtorin kaulaliinalla leikkivää ja sohvalla kuorsaavaa Riveriä.

Sebastian ja Grell herättivät paljon reaktioita, mitä oli todella outoa seurata. Emme me ole tottuneet sellaiseen! Se oli todella hämmentävää. Toisaalta mikäpä sen hauskempaa kuin saada joku niin ilostumaan. Jos cossissa onnistuu jotakuta ilahduttamaan, niin jotain on tehty oikein.

Kupliin päätyttyä odotimme essua glitter-topissaan ja frakissaan saapuvaksi ja suuntasimme syömään Ainoyaan. Ei nyt mitään maailman paras aasialaisbuffet, mutta conipäivän jälkeen kelpasi kaikki, mikä ei ryöminyt liian lujaa karkuun, ja soppakulhon pohjalla oli söpö kissa, joten ei valittamista. Pääasia, että saimme tankattua ennen Rocky Horror Show'ta, jottemme olisi uuvahtaneet kesken illan. Pelkällä pullalla kun ei elä, sääli. 

Ilta oli oikein viihdyttävä, hurja ja lennokas. Kuumakin. Suomenkielinen käännös toimi yllättävän hyvin, joskin musiikki oli niin kovalla, että laulua oli paikoin vaikea kuulla. Ei se toisaalta haitannut, kun sanat osasi kuitenkin ulkoa englanniksi, mutta käännöksestä ei vain saanut nyt aivan kaikkea irti. Jännitin vähän, miten yleisö mahtaisi lähteä mukaan, ja kuten arvasin, Time Warpiin mennessä porukka ei ollut tarpeeksi lämmennyt, jotta yleisössä olisi voinut tanssia mukana, mikä oli todella sääli. Ehdin jo pelätä ja toivoa, että kaikki eivät olisi aivan perillä, millaista musikaalia olivat tulossa katsomaan. Kaikki näyttivät niin arkisen harmailta neuleissaan! Ehkä conipäivän jälkeen tavallisesti pukeutuneet ihmiset sitten vain näyttävät todella ankeilta ja harmailta, tiedä häntä... Pienen alkukankeuden jälkeen alkoivat kuitenkin huudot raikua ja tavarat lennellä. Kunnollista! Essu keräsi itselleen rullallisen vessapaperia, ja River tunki rintsikoihinsa nipun herttoja. Onneksi varustevyöllä roikkui muutenkin aina taskulamppu, ja päiväkirjan sijaan vyölaukkuun olikin tungettu tuiki tarpeellinen sanomalehti. Riisiä löytyi sitten Riverin tukasta aika paljon monenkin ravistelukerran jälkeen. Mainio ilta, vallan mainio! Onneksi Saikkonenkin oli illalla kunnossa, ja ääni kesti.

"Don't dream it. Be it." Niin kuin Saikkonenkin cosplay-kisan väliajalla totesi, se pätee myös conikävijöihin, jotka ehkä valtavirran mielestä ovat omituisia outolintuja ja muodostavat oman alakulttuurinsa tai monien eri alakulttuurien sulatusuunin. Toivon, että jatkossakin conit olisivat turvallinen ja suvaitseva ympäristö jokaisen toteuttaa itseään ja olla juuri se, kuka/mikä haluaisi olla. Ja Joannea lainatakseni, ihmisiä pitää välillä hämmentää, jotta eivät pala pohjaan. 

Tampere Kuplii 2017 - sunnuntai