Viikon pääasia #7: Hansin hattu

Välillä Joannen valtaa Hans, renessanssiherra suoraan Englannin hovista 1500-luvun alusta. Yleensä näin käy, kun Saltatores Tavastenses tarvitsee lisää herroja tanssiesityksiinsä. Hans on varsinainen keikari, huikentelevainen mielistelijä ja aina kruunun perässä. Sen lisäksi Hans rakastaa esitellä taitojaan ja komeita vaatteitaan galliardin parissa.

Hansin asun kruunaa päässä keikkuva renessanssihattu tai englanniksi flat hat tai flat cap, jonka sulka pomppii iloisesti tanssin tahdissa. Hattu on tummansinistä samettia ja vuoritettu vaaleansinisellä kaapista löytyneen flanelin palalla. Keikarille ominaisesti hattu on koristeltu näyttävin soljin ja strutsinsulin. Tinainen pöllökoru on Tippet.fi:stä, kukka jostain askartelu- tai korutarvikeliikkeestä.

Tässä muodossaan hattu on ollut käytössä miehillä ainakin 1500-luvun alusta 1500-luvun puoleenväliin Englanissa. Naisilla samantyylinen hattu on ollut yleisempi 1500-luvun puolenvälin jälkeen. Naisten hattu oli miesten hattua pienempi ja puettiin usein myssyn päälle. Rakenteeltaan vastaavantyyppisiä hattuja on Euroopassa ollut jo 1400-luvulla, esimerkiksi nykyisen Saksan alueella.

Henrik VIII (1491-1547), Englannin kuningas.
Tuntematon taiteilija Hans Holbein nuorempaa mukaellen, n. 1550-1650.
Royal Collection Trust / © Her Majesty Queen Elizabeth II 2016

Edvard VI (1537-1553), Cornwallin herttua.
Hans Holbein nuoremman työpaja, n. 1545.
The Metropolitan Museum of Art.

Muotokuvapiirros William Parrista.
Hans Holbein nuorempi, n. 1538-1542
Royal Collection Trust /
© Her Majesty Queen Elizabeth II 2016

Hattu on helppo tehdä ja muokata. Kaavaan kuuluu kaksi kappaletta: lieri ja kupu. Lierin koon voi testata helposti tekemällä sovitusversion pahvista. Leikkaa pahvista ympyrä ja sen keskelle reikä. Reiän tulisi olla pienempi kuin päänympärys, koska hattu ei niinkään uppoa päähän vaan keikkuu toisella reunalla. Kuvun tulisi sitten olla ympyrä, jonka halkaisija on enimmillään lierikappaleen halkaisija + 2 x lierin leveys. Lieriin tulee leikata pieni kolo, jotta lieri kääntyy hieman ylöspäin. Leikkaa pahviversion lieri poikki ja kokeile teipinpalalla, kuinka paljon lieristä tulee poistaa, jotta se kaartuu mieluisasti.

Hansin hatussa lieriympyrän halkaisija on 31 cm, lieri on 6,5 cm, ja kupu on hieman pienempi kuin olisi mahdollista eli 35cm. Kuten maalauksista näkyy, hatut eivät olleet mitenkään ylenpalttisen mittavia, toisin kuin samoihin aikoihin Saksassa. Hatun koon pitäisi olla suhteessa käyttäjän päähän melko maltillinen. Tavallisesti naisten tämäntyyppiset hatut olivat vielä pienempiä.

Lisää lierin kaavaan saumavarat ja leikkaa kaksi kappaletta päällyskankaasta (villaa tai samettia) ja ilman saumavaroja yksi kappale tukimateriaalista (tukihuopa, buckram). Leikkaa kupu päällyskankaasta ja vuorikankaasta (mieluiten jäykähkö). Ompele lierin aukot kiinni kaikista materiaaleista (tuen osalta luottele yhteen, älä taita saumavaroja). Ompele lierin päällyskerrosten ulkoreuna yhteen oikeat vastakkain. Käännä ja aseta tuki sisään. Jos lieri on liian löysä, reunaan voi hivuttaa myös rautalangan. Rypytä tai laskosta kuvun osat pääntien kokoon. Ompele ulkokupu ensin lierin ylempään reunaan. Työnnä kuvun sisäosa ulkokuvun sisään, taita saumavarat nurjalle alalierin saumavarojen kanssa ja ompele (käsin) kiinni alempaan lieriin. Koristele mieleiseksi.

Hattu takaa.

Hansin lätsä päältä. 

Hansin lätsä sisältä.

Lätsä poseeraa.

Viikon pääasia #6: Pienet steampunk-hatut

Tiimari on kuulemma tekemässä paluuta Suomen katukuvaan, mistä tuli mieleeni, että ostin aikoinaan ennen Tiimarin lopettamista pari pientä hattua vappurekvisiittahyllystä. Hatut näyttivät sellaisenaan hyvin halvoilta ja mitäänsanomattomilta, mutta olivat oivia pohjia tuunattaviksi. Eivätkä ne maksaneetkaan kuin pari euroa kappaleelta.

Hattupohja oli kovaa, valkoista, huovankaltaista materiaalia, ja hatussa oli koristeina hattupohjan värinen nauha, höyheniä ja tyllihuntu. Hattu on päällystetty vihreällä taftilla: kupuosa ja lieri erikseen. Tafti on kiinnitetty liimaamalla ja ompelemalla käsin. Kuvun ympärille on sidottu mustaa pitsiä, joka valuu lierin yli häntinä niskaan, ja punertavan oranssi nauha rusetille. Pitsi ja nauha peittävät kätevästi vihreän taftin ruman sauman. Nauharusetin kruunaa metallinen kukkakoriste, joka on löytynyt jostain askartelutarvikeliikkeestä. Hatun alkuperäinen kuminauha pitää hatun näppärästi paikoillaan hieman isommankin kampauksen päällä keikkumassa, kun kuminauhan sujauttaa kampauksen sekaan niskaan - ei leuan alle!

Musta hattu on hyvin lähellä alkuperäistä hattua. Siihen on lisätty koristeeksi vain samettiruusu. Pienellä vaivalla siitäkin tuli ihan käyttökelpoinen steampunk-seikkailuihin. Kummastakin hatusta tuli oikein näppärä. Hatut ovat seikkailleet jo jonkin verran, ja varmasti ne jatkossakin keikkuvat mukana okkultistisen kryptozoologin matkoilla.

Lisätty vain samettiruusu. Vihreän hatun pohjana on
vastaava hattu valkoisena ja ilman ruusua. 

Hattu keikkuu hyvin nutturan päällä.

Varakäpy esittelee hattua.

Hatun koristeet

Hattujen yhteispotretti

Tylypahkan pikajuna, osa II

Seikkailimme Haapamäen museorautatieyhdistyksen höyryjunalla lauantaina 15.10.2016. Matkustin ensimmäistä kertaa "Tylypahkan pikajunalla". Höyryä tuprusi koneen piipusta, vaunut kolisivat ja kilisivät, uudet tuoksut, korpinkynsiunivormu, taikasauvat ja velhomakeiset sekä tietysti paras seura tekivät reissusta maagisen.

Videomateriaalia ja kuvia tuli napsittua jonkin verran, ja sain aikaiseksi pienen videon Green Cosplay-sivuilleni.

Löydät minut Youtubesta, Facebookista ja Instagramista. :)

Viikon pääasia #5: Viikinkipipo

Viikinkiajasta on hyvin vähän säilyneitä lähteitä, joten aikakauden vaatteiden tekeminen historiallisessa mielessä oikein on hyvin vaikeaa. Esimerkiksi päähineitä on säilynyt vain muutama. Viikinkiharrastajien keskuudessa neulakinnaspipo on kuitenkin vakiintunut yleisesti hyväksytyksi päähineeksi. Tiedetään, että neulakinnastekniikka tunnettiin Skandinaviassa viikinkiajalla. Tällaista suipon muotoista hattua pidetään ilmeisesti tyypillisempänä itäisten rusviikinkien alueelle. Jos joku tuntee tälle hattumallille lähteitä tai dokumentaatiota, niin kuulisin mielelläni. Vihjeet voi tipauttaa kommenttiosioon.

Oma viikinkipukuni on lämpimin vaatekertani tällä hetkellä. Koska sitä on tarkoitus käyttää lähinnä kylmällä säällä, on hattukin hyvä lisä. Lisäksi halusin opetella kinnasneulatekniikkaa. Hatusta tuli oikein mukava ja lämmin, mutta päänympärykseltään sen verran niukka, että se mahtuu lähinnä minun pieneen päähäni. Hattu on aloitettu reunasta. Suoraa on noin 10 cm, minkä jälkeen hattu kapenee tasaisesti kärkeen asti. Reunaan ompelin kettuturkin. Pipo on kokonaan lahjaksi saaduista tarvikkeista: lanka syntymäpäivälahjaksi ja pätkä kettua kiitokseksi kaasona toimimisesta.

Neulakinnastekniikkaan voi tutustua vaikkapa Youtubessa Neulakintaat-kanavalla. Alla pari erittäin käteväksi havaitsemaani videota, joiden mukana pääsee opettelemaan ihan perusteita. Koin itselle parhaaksi tavaksi aloittaa ranteesta (tai pipon reunasta), jolloin saa tehdä rauhassa suoraa pötkylää, ennen kuin tarvitsee opetella kaventamaan ja leventämään.

Tylypahkan pikajuna

Haapamäen museorautatieyhdistyksen ruskahöyryjunat puksuttelivat eilen Tampereen ja Nokian väliä. Aikaisemmin aikamatkaajaporukkamme on sekalaisella edustuksella noussut höyryjunan kyytiin parina pääsiäisenä. Tällä kertaa syksyiselle junaretkelle lähti seikkailupartiomme Norppa & Kuutti. Arvata saattaa, että kun kaksi potteristia päästää höyryjunan kyytiin, silloin ollaan menossa Tylypahkaan!

Miten noloa korpinkynneltä, mutta Aïda myöhästyi bussista unohduttuaan kirjahyllyn äärelle valitsemaan sopivaa matkalukemista ja särmäämään solmiotaan. Laukussa törrötti eilen illalla syömäpuikosta ja puuvillanarusta erikeepperillä ja askartelumaalilla kokoon kursittu taikasauva. Norppa oli askarrellut meille paketillisen Bertie Bottin joka maun rakeita.

Valtasimme itsellemme istumapaikat ja teimme olomme mukavaksi. Matkamme Tylypahkaan alkoi! Juna nytkähti liikkeelle ja puksutteli hitaasti matkaan. Savu pyörteili ikkunan takana. Kaupungin rautatiemaisemat vaihtuivat hiljalleen teollisuushalleihin ja vihdoin metsäisempiin radanvarsimaisemiin. Norppa pisti jo eväsretkeksi, ja onneksi kekseistä riitti kahdellekin. Matka sujui leppoisasti evästellen, höyryjunasta täpinöiden, höpöttäen ja kuvaten.

Nokialla tutkimusmatkailimme junaa päästä päähän sisällä ja ulkona. Vanha juna oli tunnelmallinen, mutta ei järin tilava. Käytävällä vastaan tuleva liikenne tiesi saman tien tulppaa, kun innokkaasti junaa tutkineet ja kuvanneet matkustajat seikkailivat edestakaisin. Ulkona laiturilla ihasteltiin, kun veturi viihotti ohi siirtyessään junan toiseen päähän vetääkseen junan takaisin Tampereelle. Yllättävän lujaa se kulkikin!

Laituri oli täynnä väkeä, joiden välissä puikkelehdimme koulupuvuissamme. Historiallisiin vaatteisiin verrattuna emme herättäneet lainkaan huomiota: saimme vain ehkä muutaman hieman oudoksuvan katseen. Olisi ollut hauskaa, jos meitä olisi ollut enemmänkin, mutta reissu tuli niin lyhyellä varoitusajalla, että emme ehtineet huudella kunnon potteristiseuruetta mukaan. Ruotsissa jokin museorautatieyhdistys on kai toteuttanutkin joskus syyskuun alussa oman Tylypahkan pikajuna -ajelun, ja se olisi aivan mieletöntä täällä Suomessakin. Olisimme heti ensimmäisinä varaamassa lippuja! Eiköhän Suomen Harry Potter -faneista löytyisi muutama muukin innosta pomppiva matkustaja, jotka kiipeäisivät junaan kaavut liehuen ja pöllöhäkit kolisten.

Paluumatkalla taioimme auki Bertie Bottin joka maun rakeet ja maistelimme niitä naureskellen. Onneksi keksejäkin oli vielä, joten niitä saattoi leijutella kohti kitaa. Harmiksemme päädyimme Tylypahkan sijaan takaisin Tampereen rautatieasemalle. Syksyinen höyryjunaretki oli kuitenkin mainio piristysruiske syksyn keskelle. Ensi kerralla isommalla köörillä!

Eväät olivat Norpalla kohdallaan.

Ensin piti hieman evästää... 

... jotta jaksaa lukea ahkerasti.

Junan autio käytävä

Toimii kuin junan vessa.

Norppa oli vallan innoissaan bongatessaan Tampereen konepajan merkin
ja nappasi kuvitusmateriaalia esseeseensä.

Vaaran uhatessa saatte pysäyttää junan vetämällä katossa tai seinällä olevasta hätäjarrun kahvasta.
Väärinkäytöstä rangaistaan rikoslain 42 luvun 7 §:n mukaan.

Ihan ihme pelleilyä, ei huvita yhtään. 

Pim, taioin namipaketin auki!

Haluatko maistaa?

No, jos nyt yhden maistaisi... Ei kai se niin paha voi olla? 

Yäääh, peikonräkää! 

Paluumatkan eväät olivat hieman makeammat.

Wingardium leviosa! Leiju, keksi, leiju! Siipiirdium lentiusa! Leiju!

Korpinkynnet ja juna asemalla.

Korpinkynsiterveisin Norppa & Kuutti

PS. Kiitokset solmion lainaamisesta, Emmi! Lupaan hankkia oman vastaisuuden varalta, jottei aina tarvitse kinuta sinulta lainaan.  - Aïda

PPS. Liikkuvaakin kuvaa tarttui kameraan mukavasti, joten Norppa taitaa taiteilla jälleen eeppisen seikkailuvideon reissustamme. Jäämme odottelemaan sitä.

Viikon pääasia #4: Kolmikolkka

Löysin kirpputorilta ruskean, pyöreälierisen huopahatun ja päätin tehdä siitä itselleni kolmikolkan 1700-luvulle. Se täydentää hyvin asun, jos pukeudun mieheksi, ja jos joskus saan tehtyä naisen ratsastuspuvun, sopii kolmikolkka hyvin senkin kanssa. Onneksi kolmikolkka on äärimmäisen helppo tehdä. Lierin reunaan on vain ommeltu kermanvärinen nauha. Lieri on nostettu kolmesta kohtaa ylös ja ommeltu kiinni kupuun. Usein mukana koristeena surffaa strutsinsulka. Kolmikolkkaa voisi koristella myös useammin sulin, nauharuusukkein ja kokardein.

1600-luvulla olivat muotia hyvin suuret lierihatut. Espanjassa joku keksi nostaa hatun lierit ylös kahdesta tai kolmesta kohtaa. Ilmiö levisi sotilaiden keskuudessa Espanjasta Ranskaan ja sieltä Englantiin. Hiljalleen myös säätyläiset adoptoivat kolmikolkan pukeutumiseensa. Kolmikolkasta tuli osa sotilaspukua, metsästys- ja ratsastusasuja... Kolmikolkka ei ollut vain miesten yleinen päähine, vaan se lipesi myös naisten muotiin: myös ratsastuspukuisten naisten kutreilla nähtiin kolmikolkka keikkumassa, ja kolmikolkka saattoi koristaa naamiaistanssiaiskampauksia myös miniversiona. Kolmikolkka oli osa naisten ratsastuspukua jo ennen 1600-luvun vaihtumista 1700-luvuksi.

Kolmikolkka osana ranskalaista miehen
hovipukua. Puku 1760-luvulta.
V&A:n kokoelmissa.

Ratsastuspuku Italiasta n. 1780-luvulta.
LACMA:n kokoelmissa.

Muotokuva ratsastuspukuisesta, Ranskan tulevasta
kuningattaresta Marie Antoinettesta
Itävallassa 16-vuotiaana.

Arkistojen aarteita: Joanne 1700-luvun
miehen lainahöyhenissä  Tallipihalla
vuonna 2014. 

Viikon pääasia #3: 1700-luvun myssy laskostetulla reunalla

Täti Johanna röyhelömyssyssään.

Viime vuonna olin mukana ystävieni kanssa Isossakyrössä opettamassa 1700-luvun vaatteiden ompelua. Päähineet nousivat useaan kertaan puheenaiheeksi reissun aikana. Juhlakampauksia lukuun ottamatta naisen hiukset ovat aina kiinni ja peitetty isommalla tai pienemmällä myssyllä ja/tai päähineellä. Tämän halusimme iskostaa myös uusien aikamatkaajien kalloihin, sillä aivan liian usein näkee kutrit valtoimenaan, ilman myssyä kulkevia naisia - katsokaa vaikka historiallisia pukudraamoja!

Myssy on valmistettu valkoisesta, ohuesta mutta ryhdikkäästä pellavasta. Reunan laskokset pysyvät kivasti muodossaan ihan kynnellä painamalla. En ole vielä kertaakaan uskaltautunut myssyä pesemään. En tiedä, miten laskoksille käy, mutta todennäköisesti pesun jälkeen on luvassa puuduttava laskostaminen uudelleen.

Malli on melko arkinen, mutta laskostettu reuna tekee siitä ehkä hieman epäkäytännöllisen jokapäiväiseen käyttöön. Koristeeksi on sitaistu vaaleansinistä nauhaa, mutta myssyä voi käyttää myös ilman. Koristenauhaahan voi sitten vaihtaa maun mukaan ja vaihtaa väriä muuhun asuun sopivaksi.

Suunnitelmissa on ollut tehdä myssystä juhlavampi versio, jossa reunan tuplaröyhelö olisi joko kaunista pitsiä (jota on vaikea löytää) tai silkkiorganzaa.

Myssyssä on käytetty kaavana valmiskaavaa La Fleur de Lyse Canadienne de la Nouvelle-France circa 1740-1760, jonka saa muun muassa täältä. Kaava-arkin numero on NFF. 18101 Bonnets et Coiffe - Milieu XVIIIe Mid-18th Century Caps and Coif. Myssyn mallin nimi on Louise.

Myssy sivusta.

Myssyn tuplaröyhelöt.

Myssyn voi somistaa helposti eri näköiseksi sievällä nauhalla.

Myssy takaa.