Tylypahkan pikajuna

Haapamäen museorautatieyhdistyksen ruskahöyryjunat puksuttelivat eilen Tampereen ja Nokian väliä. Aikaisemmin aikamatkaajaporukkamme on sekalaisella edustuksella noussut höyryjunan kyytiin parina pääsiäisenä. Tällä kertaa syksyiselle junaretkelle lähti seikkailupartiomme Norppa & Kuutti. Arvata saattaa, että kun kaksi potteristia päästää höyryjunan kyytiin, silloin ollaan menossa Tylypahkaan!

Miten noloa korpinkynneltä, mutta Aïda myöhästyi bussista unohduttuaan kirjahyllyn äärelle valitsemaan sopivaa matkalukemista ja särmäämään solmiotaan. Laukussa törrötti eilen illalla syömäpuikosta ja puuvillanarusta erikeepperillä ja askartelumaalilla kokoon kursittu taikasauva. Norppa oli askarrellut meille paketillisen Bertie Bottin joka maun rakeita.

Valtasimme itsellemme istumapaikat ja teimme olomme mukavaksi. Matkamme Tylypahkaan alkoi! Juna nytkähti liikkeelle ja puksutteli hitaasti matkaan. Savu pyörteili ikkunan takana. Kaupungin rautatiemaisemat vaihtuivat hiljalleen teollisuushalleihin ja vihdoin metsäisempiin radanvarsimaisemiin. Norppa pisti jo eväsretkeksi, ja onneksi kekseistä riitti kahdellekin. Matka sujui leppoisasti evästellen, höyryjunasta täpinöiden, höpöttäen ja kuvaten.

Nokialla tutkimusmatkailimme junaa päästä päähän sisällä ja ulkona. Vanha juna oli tunnelmallinen, mutta ei järin tilava. Käytävällä vastaan tuleva liikenne tiesi saman tien tulppaa, kun innokkaasti junaa tutkineet ja kuvanneet matkustajat seikkailivat edestakaisin. Ulkona laiturilla ihasteltiin, kun veturi viihotti ohi siirtyessään junan toiseen päähän vetääkseen junan takaisin Tampereelle. Yllättävän lujaa se kulkikin!

Laituri oli täynnä väkeä, joiden välissä puikkelehdimme koulupuvuissamme. Historiallisiin vaatteisiin verrattuna emme herättäneet lainkaan huomiota: saimme vain ehkä muutaman hieman oudoksuvan katseen. Olisi ollut hauskaa, jos meitä olisi ollut enemmänkin, mutta reissu tuli niin lyhyellä varoitusajalla, että emme ehtineet huudella kunnon potteristiseuruetta mukaan. Ruotsissa jokin museorautatieyhdistys on kai toteuttanutkin joskus syyskuun alussa oman Tylypahkan pikajuna -ajelun, ja se olisi aivan mieletöntä täällä Suomessakin. Olisimme heti ensimmäisinä varaamassa lippuja! Eiköhän Suomen Harry Potter -faneista löytyisi muutama muukin innosta pomppiva matkustaja, jotka kiipeäisivät junaan kaavut liehuen ja pöllöhäkit kolisten.

Paluumatkalla taioimme auki Bertie Bottin joka maun rakeet ja maistelimme niitä naureskellen. Onneksi keksejäkin oli vielä, joten niitä saattoi leijutella kohti kitaa. Harmiksemme päädyimme Tylypahkan sijaan takaisin Tampereen rautatieasemalle. Syksyinen höyryjunaretki oli kuitenkin mainio piristysruiske syksyn keskelle. Ensi kerralla isommalla köörillä!

Eväät olivat Norpalla kohdallaan.

Ensin piti hieman evästää... 

... jotta jaksaa lukea ahkerasti.

Junan autio käytävä

Toimii kuin junan vessa.

Norppa oli vallan innoissaan bongatessaan Tampereen konepajan merkin
ja nappasi kuvitusmateriaalia esseeseensä.

Vaaran uhatessa saatte pysäyttää junan vetämällä katossa tai seinällä olevasta hätäjarrun kahvasta.
Väärinkäytöstä rangaistaan rikoslain 42 luvun 7 §:n mukaan.

Ihan ihme pelleilyä, ei huvita yhtään. 

Pim, taioin namipaketin auki!

Haluatko maistaa?

No, jos nyt yhden maistaisi... Ei kai se niin paha voi olla? 

Yäääh, peikonräkää! 

Paluumatkan eväät olivat hieman makeammat.

Wingardium leviosa! Leiju, keksi, leiju! Siipiirdium lentiusa! Leiju!

Korpinkynnet ja juna asemalla.

Korpinkynsiterveisin Norppa & Kuutti

PS. Kiitokset solmion lainaamisesta, Emmi! Lupaan hankkia oman vastaisuuden varalta, jottei aina tarvitse kinuta sinulta lainaan.  - Aïda

PPS. Liikkuvaakin kuvaa tarttui kameraan mukavasti, joten Norppa taitaa taiteilla jälleen eeppisen seikkailuvideon reissustamme. Jäämme odottelemaan sitä.