Joannen huntu on ohut, villainen kaulahuivi, joka löytyi kirpputorilta. Huivista on nipsaistu pois hapsut, ja reuna on huoliteltu uudelleen. Hunnun mitat ovat 185 x 70 cm. Tämä on jopa turhan leveä muutamiin tyyleihin, mutta hunnun voi hyvin taittaa pituussuuntaan kaksin kerroin. Hyviä materiaaleja hunnuksi ovat hyvin laskeutuva pellava ja ohut villa.
Varhaiset tyylit
Varhaisesta keskiajasta ja viikinkiajasta on hyvin vähän dokumentaatiota. Siksi nämä kaksi ensimmäistä tyyliä ovat lähinnä valistuneita arvauksia ja mahdollisuuksia. Kirjalliset lähteet kertovat kyllä keskiajalla pidetyn päänpeittoa, mutta viikinkien osalta tilanne ei ole lainkaan niin selvä. Esimerkiksi Lohilaaksolaisten saagassa huntujen käytöstä mainitaan, mutta tarinat on kirjoitettu talteen vasta kristillisellä ajalla. Pienet figuurit, joita viikinkinaisista on säilynyt, ovat esitykseltään hyvin viitteellisiä ja kuvaavat usein yliluonnollisia hahmoja, kuten valkyyrioita ja jumalattaria. Uskontoon tapa tuskin liittyi, mutta hiusten peittäminen on hyvä tapa pitää päätä lämpimänä ja suojata hiuksia ja päätä lialta, hyönteisiltä ja luonnonvoimilta, kuten paahtavalta auringolta. Siksi uskon jotain yksinkertaisia ratkaisuja käytetyn.Huntu on taitettuna pituussuunnassa kaksin kerroin. Vastaavasti voisi käyttää kapeampaa huntua. Päät on sidottu solmulle niskaan. Hiusten tulee olla kiinni esim. pään ympäri kierretyllä palmikolla. Joillakin valkyyriafiguureilla näkyy solmu niskassa. Tämä voi olla tehty hiuksista, mutta mielestäni voisi sen ajatella olevan myös kangasta.
*****
Tälle ei ole oikein mitään perustetta. Muistan törmänneeni tähän muiden harrastajien päässä ja nähneeni tästä kuvia internetissä seikkaillessani. Tyyli on kuitenkin helppo, enkä näe sitä millään muotoa mahdottomana. Huntu on edelleen taitettuna pituussuuntaan kaksin kerroin, päät on rullattu tiukasti ja kieputettu ja solmittu hiusten muodostaman nutturan ympärille.
*****
![]() |
| Evangelia per annum - BSB Clm 2939 fol. 12r |
Tämä on ehkä helpoin ja nopein varhaiskeskiaikainen tapa peittää päänsä. Huntu on vain yksinkertaisesti kietaistu huppumaisesti pään ympärille. Tyyli periytyy suoraan antiikista. Tähän tyyliin kietaistuihin huntuihin voi törmätä esimerkiksi Chartres'n katedraalin patsailta, ortodoksisissa ikoneissa ja varhaiskeskiaikaisissa kuvissa.
Tätä huntuviritelmää on tulkittu monella tapaa. Netissä näkee usein kaavoja pyöreästä hunnusta, johon on leikattu aukko kasvoja varten. Tämä tuntuu kuitenkin hieman erikoiselta ajatukselta ajalla, jolloin sakset eivät olleet järin hyviä, vaatteita ei muutenkaan räätälöity kummemmin ja kangas käytettiin hyödyksi viimeistä tilkkua myöten. Soikean aukon leikkaaminen keskellä pellavaa suorastaan kiljuu hukkapalaa. Kuvissa piirrosjälki on niin tyyliteltyä, että näyttää siltä kuin hunnussa olisi vain aukko kasvoille, mutta tämä on luultavasti voinut olla vain ajan tapa piirtää huntu. Myöhemmällä ajalla huntua on alettu kiinnittää neuloilla, ja se on näyttänytkin jo erilaiselta. Tällaisenaan ilman neuloja päähän kietaistuna huntu jäi kuitenkin myöhäisempiinkin pyhimyskuviin.
![]() |
| Ei näin! |
*****
![]() |
| 1200-luku ilman neuloja. |
![]() |
| Lähtötilanne: toinen puoli rullataan ja toinen puoli on vapaana. |
![]() |
| Ms M. 638 - Morgan Bible AKA Maciejowski Bible fol. 4r, n. 1250. The Pierpoint Morgan Library, New York |
Tämä tyyli on 1200-luvulta. Hiukset ovat kiinni ja nutturalla tai mahdollisesti pään ympärille kiedotulla palmikolla, johon mallipään peruukki ei valitettavasti taivu. Huntu on jälleen taitettu pituussuunnassa kaksin kerroin. Keskikohta on asetettu päälaelle ja toinen puoli kieputettu tiukalle rullalle. Toinen puoli roikkuu vapaana ja nostetaan leuan alta (katso, että nuttura jää takana hunnun sisään). Rullattu puoli kierretään pään ympäri pannaksi, joka pitää rakennelmaa paikallaan, vapaa puoli nostetaan leuan alta rullan ali ja rullan pää tungetaan rullan alle, jotta koko hökötys pysyy kasassa.
*****
1400-luvulla päähän voi jo kietaista hunnusta turbaanimaisemman päähineen. Huntu on yhä taitettu pituussunnassa kaksin kerroin ja keskikohta asetettu päälaelle. Molemmat päät kiedotaan tiukalle rullalle, jotka sitten viedään ristiin niskasta, tuodaan otsalle ja pujotellaan toistensa lomaan. Rehellisyyden nimissä mainittakoon, että erilaiset turbaanimaiset päähineet vaikuttivat olevan muodikkaampia miehillä. Naisilla näitä näkee kuvissa harvemmin, ja niihin törmää yleensä työtä tekevien päässä.
![]() |
| Tacuinum sanitatis, (Rome MS)fol. 182r |
![]() |
| Gentile da Fabriano, Adoration of the Magi, 1423 |












Ei kommentteja:
Lähetä kommentti