 |
| Kuva: J. Manninen |
Frelange tai fontange on korkea pellavasta ja pitsistä valmistettu, rautalankakehikolla tuettu päähine, joita pidettiin 1600- ja 1700-lukujen vaihteen molemmin puolin Euroopassa. Termi frelange viittaa koko viuhkarakennelman, myssyn ja kampauksen luomaan kokonaisuuteen. Se on mahdollisesti lähtöisin Ranskasta josta muoti levisi muualle. Erityisen suosittu se oli Englannissa. Yksinkertaisemmatkin versiot olivat käytössä läpi yhteiskunnan.
Kun tein omaa frelangeani, en löytänyt siihen hätään oikein mitään hyviä ohjeita projektiin. Tämä tuotos perustuu siis muutamiin aikalaiskuviin, enkä takaa sen rakenteellista pätevyyttä historiallisessa mielessä. Oma päähineeni koostuu kampauksen lisäksi kaikkiaan kolmesta osasta: Rautalangalla tuettu ja kampaukseen kiinnitetty pellava ja pitsiviuhka, takaraivon nutturan peittävä myssy, joka saattaisi olla kiinni viuhkassa, ja pitkinä roikkuvat pitsiset tai kirjotut lappetit.
 |
| Englannin Maria II. Jan van der Vaart, kaivertanut John Smith (1655-1743), julkaissut Edward Cooper. |
Viuhka olikin varsin mielenkiintoinen vekotin rakentaa. Sen piti ensinnäkin pysyä pystyssä, ja se piti saada kiinni kampaukseen. Tekstin jälkeen on muutamia kuvia, joista rakenne toivottavasti selviää. Viuhka muodostuu kahdesta pellavakaaresta, joiden reunaan on ommeltu pitsi. Kerrokset on asetettu päällekkäin ja laskostettu. Jos tällaisen haluaa tehdä itselleen, suosittelen paperista kaavaa, jolla kokeilla laskoksia. Jokaisen laskoksen nurjalle jäävään taitteeseen on ommeltu käsin rautalangan pätkät. Ne ovat laskoksen pituisia, ja päät on pyöristetty taittamalla. Ostin Harrasteesta jotain kankaankovetusainetta, Sivelin viuhkan nurjan puolen ja jätin viuhkan tasoon kuivumaan. Tärkki olisi ajanmukaisenpaa, mutta tämä toimi hyvin. Taustalle on vielä liimattu kovikehuovasta kaari antamaan lisätukea.
Vahvemmasta rautalangasta on väännetty kaari, joka kiinnittyy viuhkan taakse ja jonka päät kaartuvat päälaelle. Tämä pitää laitetta pystyssä hiusten seassa. Viuhkan eteen on tehty villalangasta letti, joka on ommeltu kiinni viuhkaan. Letistä päähine on hyvä kiinnittää pinneillä hiuksiin. Sen sisälla kulkee myös rautalankakaari. Letin päistä lähtevät vielä nauhat, jotka voi sitoa niskaan. Mustasta nauhasta tehty koriste viuhkan edessä tapaa jäädä suurimpien kampausten alle, mutta muuten luo kivasti lisää kontrastia ja mielenkiintoa eteen. Nauhaa on vain laskostettu ja ommeltu käsin kiinni.
 |
| Frelangen viuhka edestä |
 |
| Frelangen viuhka takaa |
 |
| Suuntaa-antavia mittoja frelangen viuhkasta |
Myssyn tein yksinkertaisimmalla mahdollisella tavalla. Se on pellavainen ympyrä, 32 cm halkaisijaltaan, jonka saumavaraan olen pujottanut kiristysnyörin. Reunaan oikealle puolelle nyörikujan jälkeen olen ommellut pitsinauhaa. Myssyn saa kiinni takanutturan päälle pitsin läpi pujotettujen pinnien avulla.
Kuvissa olevat lappetit eivät ole minun. Lainasin ne, koska omani ovat kadonneet jossain vaiheessa, enkä ole saanut tehtyä uusia. Alkuperäiset olivat yksi yhtenäinen, n. 5 cm leveä puuvillapitsinauha, jonka päät leikkasin ja ompelin pyöreiksi. Lappetit kiinnitetään takanutturan päälle. Ne voivat hyvin ulottua vyötäisille tai jopa hieman yli.
Kampauskin muodostuu kolmesta osasta. Etummaiset hiukset kiharretaan ja kasataan keoksi otsan päälle. Tavoitteena on hieman huolitellumpi keko kuin mitä minulla näkyy kuvissa. Usein tämä keko on myös keskeltä jakauksella. Valtaosa hiuksista kerätään takaraivolle nutturalle, jonka myssy peittää. Alimmista takahiuksista muotoillaan muutama pitkä, roikkuva kiehkura laskeutumaan selkään ja harteille. Minulla on omien hiusteni kanssa yllättävä ongelma: ne ovat liian pitkät ja raskaat. Päälleistuttavan mittainen kuontaloni ei jaksa pysyä kauniilla, pitkillä kiehkuroilla vaan venähtää hetkessä. Otsan kiharaa taas on niin paljon, että ei oikein tiedä, mitä sillä kaikella tekisi, kun yhtä ja samaa suortuvaa saa taitella moneen kertaan.
 |
| Kuva: J. Manninen |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti