Joannen uusi vuosi ja tulevat kujeet

Käsityöt eivät ole vuoden 2017 aikana loppumassa, ja puuhailtavaa riittää omien ja toisten projektien parissa. Tein alkusyksystä listan historianelävöityksen keskeneräisistä projekteistani ja projekteista, joihin on joko vahva suunnitelma ja/tai materiaalit. Dokumentistä tuli noin neljä sivua pitkä. Mietinkin uuden vuoden lupauksena itselleni, että tämän listan pitää kutistua. Osa projekteista on jäänyt kesken ongelmallisen kohdan takia (kirtlen hihojen istutus, franseesin yläosan istuvuusongelma), joita minun on vaikea tai hyvin työläs tehdä ilman apua. Osa on kesken vain tylsän ja viitsimistä vaativan osuuden takia (houppelanden helman vuorittaminen), ja muutamista puuttuu jokin oleellinen tarvike (1700-luvun jakun nyörihakaset). Löytyypä muutama ikuisuusprojektikin, joiden valmistumisen aikataulu on jopa aktiivisella yrittämisellä sitten joskus (keskiaikainen mekko yli kahdellakymmenellä kirjotulla pöllöllä).

Oleellisimpien juttujen poimiminen listalta olikin sitten oma ongelmansa. Yhtenä työn alle pian pääsevänä on miekkailuasu. Menin hankkimaan itselleni hienon kalvan, ja sitä pitäisi opetella käyttämään ja käyttäminen olisi huomattavasti mukavampaa sopivissa vaatteissa. Tähtään 1500-luvun pukuun, johon kuuluu topattu liivi, polvihousut ja löysä paita peittämään modernit suojat. Liivin kaava löytyikin jo ystävän vinkistä Janet Arnoldin teoksesta.

Blogiin on vielä useita pääasioita laittamatta, joten juttusarja jatkuu ensi vuoden puolellakin. Luvassa on mm. pari erilaista 1800-luvun bonnettia, keskiaikaisia huntuviritelmiä ja renessanssimyssyjä. Minulla on paljon muitakin valmistuneita vaatteita ja asusteita, joista pitäisi saada kuvat ja kirjoitettua tekstit, niin oppimastani voisi olla hyötyä ehkä muillekin.

Yksi iso teema ensi vuodelle on Suomi100 ja sen myötä 1910-luvun pukuhaaste. Pallottelen vieläkin mallin kanssa ja oikeastaan jo puvun käytön kanssa. Etsin kuvia useista aivan mahtavista säilyneistä asuista, joiden väliltä on ihan liian vaikea päättää. Lisäksi pitäisi miettiä, haluanko päivä- vai iltapuvun vaiko sittenkin molemmat. Kangasta minulla on kaapissa. Kaunis vihreä sekoitesari upein metallikirjonnoin ja toinen vielä mahtipontisempi verkkopohjainen metallikirjottu sari (joka kilisee! ...ainakin toistaiseksi).

Toinen laajempi kokonaisuus on Worldcon. Sen puitteissa olen lupautunut mukaan useampaan ryhmäcossiin. Niin siinä vain kävi, että vuosia aiheen ympärillä pyörittyäni hyppäsin mukaan näihinkin kuvioihin. Ei pitänyt, mutta kuinkas nyt kävikään. Olen jo aloittanut ensimmäisen hahmon: Ezio Auditoren pelisarjasta Assassin's Creed. Revelations-osan vanhemman Ezion italialainen charmi puri jotenkin, ja valitsin tuon muihin sarjan osiin verrattuna hyvin omanlaisensa puvun. Tummemmalla värillä saattoi olla osuutta asiaan. Toinen aloitettu hahmo on Neil Gaimanin luoman The Sandman -sarjakuvan Death. Sisäinen goottini on kotonaan tämän pirteän ja ystävällisen hahmon pukeutuessa mustaan (jälleen tuo synkkä väri). Vaatteita löytyikin valmiiksi hyvin kaapista, mutta peruukin tarvitsen. Hahmot, jotka olen luvannut tehdä, mutta jotka ovat vielä pahasti vaiheessa, ovat Rumpelstiltskin Once Upon a Time -tv-sarjasta ja Dragonlance-fantasiakirjasarjan (ah, voi teinivuosien muistot) kuuluisan velhon, Raistlinin, oppipoika Dalamar. Tähän viimeiseen projektiin päädyin aikalailla omaa syytäni, kun menin porukan muutamia muita aiheeseen koukuttamaan.

Vasemmalta: Ezio Auditore pelistä Assassin's Creed Revelations, Death sarjakuvasta Death: The Time of Your Life #1 Chris Bachalon piirtämänä, Rumpelstiltskin sarjasta Once Upon a Time ja Larry Elmoren piirtämä kuvituskuva Dalamar Argentista Margaret Weisin ja Tracy Hickmannin teokseen Test of the Twins.

Paljon on siis lisää materiaalia tulossa myös minun osaltani. Matkaaminen ajan ja avaruuden halki jatkuu jälleen tulevana vuonna.