Aïdan ajatelmia vuodesta 2017

Ensi vuosi on mielenkiintoinen. Yhtä aikaa minun pitäisi suunnitella sitä tarkasti ja joustavasti, jotta minulla on varaa elää tilanteen mukaan. En osaa yhtään sanoa, mihin kaikkiin tapahtumiin pystyn osallistumaan, mutta silti pystyn sanomaan, mihin osallistun (melko) varmasti. Elämme siis jännittäviä aikoja, ja mitä vain voi tapahtua.

Valmistuisikohan whovianin kaulanlämmitin kevääksi?

Olen yrittänyt pitää ensi vuoden lähinnä pienten projektien ympärillä muutamaa pakollista suurempaa lukuun ottamatta. Paidoista ja puvuista puuttuu nyörejä, joten nyörihaarukka pääsee jälleen kerran hommiin, kunhan saan neulottua 4. Tohtorin kaulahuivin valmiiksi. Aikamatkaajan vaatekaappini kaipaa kuitenkin kipeästi myssyjä ja muita pieniä asusteita: ainakin pellavainen renessanssimyssy ja kukikas essu 1700-luvulle ovat pienten projektien listalla. Viittojakin pitäisi korjata ja parannella niin varhaisemmille kausille kuin 1700-luvullekin. Ainakin 1700-lukuviitan puuvillainen vuori saa väistyä ohuen villavuorin tieltä, sillä puuvillavuori tekee muuten lämpimästä villaviitasta todella kylmän ja keljun käyttää.

Hyvä olisi aloittaa ihan vain tutkimalla vaatekaappia ja käymällä sen sisältö läpi. Joitain aataminaikaisia vaatteita ei tule enää käytettyä, joten niistä on aika viimein luopua tai yrittää tehdä niistä jotain muuta. Tällaisia vaatteita ovat ainakin ensimmäiset keskiaikamekkoni, jotka ovat nykyisellä periodisilmälläni katsoen niin epäajanmukaisia, etten niitä enää suostu käyttämään. Toisen voisi vielä yrittää pelastaa leirikäyttöön, jos mekon saisi siistittyä ja värjättyä paremman väriseksi. Samoin ajattelin luopua 1700-luvun kimononutustani, jossa on aivan liian paksu pellavavuori, ja pelastaa sen reproduktioprinttipuuvillaisen kankaan johonkin toiseen nuttu- tai jakkuprojektiin. Tämä nyt ei vaadi vielä mitään toimenpiteitä, mutta joskus sitten.

1910-luku kuuluu suurempiin projekteihin, sillä olemme päättäneet juhlistaa Suomen 100-vuotista itsenäisyyttä elävöittämällä. Suunnitelmat ovat vielä hieman auki, mutta luultavasti tarvitsen arkisemman asun ja iltapuvun. On ollut puhetta spiritistisen istunnon ja raittiusseuran kokouksen ennallistamisesta sekä itsenäisyyspäiväillallisista. Katsotaan nyt, mikä toteutuu ja mikä ei. 

Arkisempi 1910-luvun asu on minulla vielä suunnittelun alla, mutta iltapuvuksi olen jo valinnut Lucilen suunnitteleman puvun vuodelta 1914. Sen hempeys, kepeys, veistoksellisuus ja tietty unenomaisuus vetosivat minuun heti. Vaikka olen löytänyt monta muutakin ihanaa aikalaispukua, en silti voi päästää irti tästä: näinhän jo untakin, että minulla oli se ylläni. 

Nyt pitäisi vain löytää pukuun sopivat kankaat. Voi jopa olla, että Eurokankaasta löytyisi kermanväristä silkkisatiinia ja valkoista silkkisifonkia. Vaaleansinisestä, violetista ja vaaleanpunaisesta sifongista en edes haaveile. Ne täytyy joko itse värjätä valkoisesta tai hankkia muualta. Helman pitsi on itse painajainen: se repeytyy varmasti ajatuksestakin. Sillä ihmettelenkin, että puku on mainittu tanssiaispuvuksi. Miten on mahdollista, että tällä puvulla on tanssittu ja että puku on selvinnyt siitä ehjänä näihin päiviin asti vain kainaloiden hikiläikät kertomassa siitä, että pukua on joskus käytettykin? 

Kuva: Norppa

Huhtikuun keväisiin naamiohuveihin minulla on suunnitteilla chemise-puku. Ostin aikoinaan Ikeasta verhot nimenomaan täksi puvuksi, ja olen säilyttänyt pukukankaitani nyt jo useamman vuoden verhoina. Nyt toki törmäsin Renaissance Fabricsilla valkoiseen puuvillavoileeseen, jota ei ollut hinnalla pilattu, joten puuvillasekoiteverhot taitavat jäädä verhoiksi tai päätyä johonkin toiseen projektiin. 

Chemise-puku on helppo ja mukava päällä, ja sitä voi käyttää korsetin kanssa tai ilman. Se sopii aikakautensa puolesta hyvin naamiaistanssiaisiin, joiden teemana on Ranskan suuri vallankumous, ja puvun saa helposti asustettua hyvin vallankumoukselliseksi Trikolorin väreissä. Viime elokuussa lainasin Couture Mayah’n chemise-pukua kustavilaiselle piknikille Vanhan Vaasan museon pihamaalle, ja yllätyksekseni se ei ollut lainkaan niin muumipuku kuin olin pelännyt. Omastani tuskin tulee aivan yhtä röyhelöistä - vaikka mistä sitä ikinä tietää. Omaani haluaisin luultavasti kuitenkin pitkät, kapeat hihat ja istuvamman selän. Vive la Révolution!

Hieman tilanteesta riippuen saatan sujahtaa empiren puolelle. Tukholman empirepäivät houkuttelisivat, samoin Bathin Jane Austen Festival, mutta sinne tuskin rahkeet riittäisivät ainakaan vielä ensi vuonna, kun vaatekaappi täytyisi nyhjäistä täysin tyhjästä, vaikka essulta vaatteita varmasti lainaan saisikin. Mutta minulla on kyllä pieni laatikollinen intialaisia silkkisareja odottamassa muuntautumista empirepuvuiksi. Hieman essu väläytteli myös mahdollisuutta lähteä syyskuussa Traconin jälkeisenä viikonloppuna sveitsiläiseen linnaan romantismin ajan tanssiaisiin. Siinä olisi jälleen yksi valtava pukuprojekti, joka täytyisi aloittaa täysin tyhjästä. Murmelin vanhojentanssipukuprojektin vuoksi aikakauden pukuja tuijotelleena on pakko myöntää, että olisihan 1860-luvun tanssiaispuku Tanssiaispuku isolla T:llä valtavine helmoineen. 

Entäs sitten se cosplay? Minähän vannoin, etten siihen haksahda. Eihän minusta ole siihen. Nyt vuoden päätteeksi huomaan ajautuneena täysin vahingossa mukaan oikeastaan kolmeen ryhmäcossiin, jotka todennäköisesti toteutuvat ensi vuoden puolella, ja River kaipaa edelleen viilausta. Miten tässä näin kävi? En tiedä, mutta syytän siitä seuraa, jolla on ilmiselvästi huono vaikutus minuun. Kaikkeen sitä ihminen lähteekin mukaan... Oikeasti olen vain iloinen, että olen päässytkin mukaan ryhmäcosseihin, koska olisihan se nyt kurjaa, jos kavereilla olisi aivan liian hauskaa keskenään enkä minä pääsisi mukaan. 

The Sandman -ryhmäcossissa saan olla Endless-perheen nuorimmainen, Delight of the Endless, ennen traagista muutosta Deliriumiksi. Delightista on melko vähän kuvamateriaalia varsinaisen Sandman-sarjan puolella, mutta minun on annettu ymmärtää, että Endless Nightsissa törmätään myös Delightiin. Siispä Joannen sarjishyllylle iltalukemista lainaamaan! Assassin's Creedin puolella päädyin Revelations-pelin Sofia Sartoriksi, Ezion heilaksi ja lopulta vaimoksi. Tarkoituksena on kuitenkin tehdä historiallisesti ajanmukainen Sofia, jotta voin käyttää pukua myös elävöitystapahtumissa. Valitettavasti pelissä nähtävä puku ei sellaisenaan ole ajanmukainen, vaikka onkin hyvän matkaa "sinnepäin". Tähtien sotaakin on suunniteltu, ja sen puitteissa taidan päätyä geneeriseksi jediksi vartioimaan kuningatar Amidalaa. Nyt täytyy vain aloittaa säästäminen Ultrasabersin valosapeliin kaikilla herkuilla. Vihdoinkin esiteini-ikäisen minäni haaveet tulevat toteen! Jedipuku! Oma valosapeli! 

Cossisuunnitelmia vuodelle 2017: Delight of the Endless, Sofia Sartor ja jedi (ilman partaa).

Odotan mielenkiinnolla seuraavaa vuotta ja olen tyytyväinen, jos edes osa suunnitelmistani toteutuu. Toisaalta en pistä pahakseni rauhallisempaakaan vuotta. Kunhan vain pääsen Worldconiin, ja minulla on sinne kaikki tarpeellinen valmiina ajoissa, olen ihan tyytyväinen. Pakollisten valmistuvien listalle voi lisätä myös Lucile 1914 -puvun, jotta pääsen illastamaan 100-vuotiaan Suomen kunniaksi, ja chemise-puvun, jotta pääsen tanssiaisiin. Tekemistä siis kyllä riittää. Saa nähdä, mitä kaikkia tapahtumia vielä kuvioihin pompsahtaakaan. Se on varmaa, että vuosi 2017 on jälleen yksi seikkailu.