Viikon pääasia #13: Miehen kukkeli

Smithfield decretals Royal MS 10 E IV f.46r

Aivan ensimmäisenä pääasiana julkaistiin tietoa naisen keskiaikaisesta hupusta. Nyt olisi sitten esittelyssä valmistamani miehen vastaava. Suosittelen edelleen kaikille hupun lisäämistä vaatevarastoon, jos sieltä sellainen puuttuu. Lisäkerros tai kaksi villaa pään ympärillä ja hartioilla lämmittää yllättävän tehokkaasti. Keskiaikaisissa viitoissa oli harvemmin huppua kiinni, vaan huppu lisättiin tällaisella omalla osalla. Näin niitä pystyy myös käyttämään tarpeen mukaan erikseen. Huppu on myös kohtuullisen pieni projekti valmistaa eikä vaadi mitään kovin erikoisia taitoja.

Erilaiset huput ilmestyivät muotiin jo varhaisella keskiajalla. Häntä eli liripipe ilmestyi kuvioihin joskus 1200-luvun aikana, ja 1300-luku oli hupun muodikkainta aikaa. 1400-luvulla ylemmällä luokalla huppu siirtyi päälaelle hatuksi. Miesten huput olivat tyypillisemmin umpinaisia ja puettiin pään yli kiskomalla. Tämä tarkoittaa, että pääntien on oltava pään mentävä eikä sitä kannata mitata kaulan mukaan. Toisena erona naisten huppuihin miesten hupuissa oli useammin alareunassaan leikkauskoristelu. Hupun voi tehdä myös kahdesta väristä, koristella se kirjoen tai lisätä reunaan kulkusia. Hännän leveys ja pituus vaihtelivat hieman ajan, paikan ja käyttäjän sosiaalisen aseman mukaan.

Suosittelen tutustumaan Marc Carlsonin keräämiin tietoihin muutamista säilyneistä kappaleista. Joukossa on piirroksia erilaisista rakenteista. Tunnetuimpia säilyneitä kappaleita on Ruotsin Bockstenin huppu, joka on ajoitettu 1300-luvulle.

Erilaisia huppuja. Reunaleikkauksin ja ilman, kaksivärisiä, eri värisellä vuorilla ja reunan 
kirjonnoilla ehkä jopa helmillä. Romance of Alexander c.1330-1345, MS. Bodl. 264 pt.1

Tämä kyseinen huppu on tummansinistä, paksuhkoa ja huopaista villaa. Tein huppuun vain yhden kerroksen, koska se on kuulemma näinkin jo riittävän lämmin käyttäjälleen. Huppu on hurautettu kasaan saumurilla, mutta reunat on huoliteltu käsin sinisellä villalangalla käyttäen koristeellisesti niputettua pykäpistoa (ei, sen käytön ajanmukaisuudesta minulla ei ole minkäänlaista dokumentaatiota).

Mallipäämme on ikävästi pienempi kuin hupun oikea käyttäjä, joten huppu jää löysän näköiseksi.

Cynthia Virtuen antaa sivuillaan ohjeet hupun tekemiseen. Jos haluaa ohjeita ja lisätietoa suomeksi, kannattaa pyörähtää Neulakon sivuille.

Lisäksi ohjeita on mm. kirjoissa:
Hovi - Maahinen - Niemi 2013: Keskiajan puvut: Riika, Art House.
Thursfield, Sarah 2001: Medieval Tailor's Assistant - making common garments 1200-1500: Quite specific media.

Muutamian huomioitavia seikkoja:

• Jos hupun aikoo joskus pestä, kangas kannattaa pestä jo ennen leikkaamista. Näin vältytään ikäviltä kutistumisyllätyksiltä. Villavaatteen pesemisessä kannattaa kuitenkin aina olla varovainen ja pestä vain, jos on aivan pakko - silloinkin mielellään käsin. 
• Jos hupun vuorittaa, häntää ei kannata vuorittaa. Siitä voi tulla muutoin liian tönkkö, eikä se näytä hyvältä. 
• Jos hupun reunaan haluaa koristeleikkauksia, kannattaa etsiä mahdollisimman huopainen kangas, jotta reunoja ei tarvitsisi huolitella.
• Jos hupun hartiaosa on liian pieni ja kinnaa, lisää kiiloja.
• Häntä voi olla liian pitkä.

Huput ovat siinä mielessä hauskoja, että ne voi pukea ylleen monella tavalla. Jossain vaiheessa jossakin joku keksi pitää huppua hattuna (ilmeisesti olleet hyvät bileet), ja tämä tapa johti lopulta aivan omanlaisensa muodikkaan päähineen kehittymiseen 1300-1400-luvuilla: hattu alettiin ommella suoraan tähän muotoon, eikä sitä voinut enää käyttää huppuna. Huppua ei ole aina käytetty yksistään. Sen alle on voitu laittaa esimerkiksi myssy ja päälle vaikka toinen hattu.

Kuvallinen esitys hupun kehityksestä hatuksi.

Hupun hännän voi kietoa kaulahuiviksi tai hupun voi sitoa aloilleen kietomalla häntä otsan ympäri.
Viimeisessä kuvassa huppu toimii hattuna. Sen alkuperäinen kasvoaukko on rullattu ja asetettu päähän. 
Hartialiepeet ja häntä roikkuvat pään päältä komeasti.

Coif hupun alla. Huppu on vuoritettu toisella värillä.
Romance of Alexander c.1330-1345, MS. Bodl. 264 pt.1 fol.64v

Ja vielä lopuksi hupulle tällainenkin käyttötarkoitus. Hupuilla voi myös leikkiä. Kaverille sidotaan
huppu silmille ja laitetaan väistelemään, kun toiset yrittävät osua omilla hupuillaan, jotka on solmittu 
paremmin lyömäaseiksi soveltuviksi. Näemmä toinen kaveri huutelee sokolle ohjeita. Samasta 
käsikirjoituksesta löytyy kuva myös naisista pelaamassa tätä. Keskiajallako tylsää ja ankeaa? Ja pah!
Huomatkaa myös kaksivärinen mi-partihuppu.
Romance of Alexander c.1330-1345, MS. Bodl. 264 pt.1 fol.130r.

Ja sitten ei muuta kuin villavaraston ja ompeluhuoneen kautta läiskimään kaveria hupulla, jos jouluna käy aika pitkäksi! Viikon pääasia jää nyt joulutauolle, ja pipomaisiin postauksiin palataan ensi vuoden puolella loppiaisen jälkeen tammikuussa.