Tosin perinteiset keskiaika- ja renessanssivaatteet olivat osalla vaihtuneet cosseiksi, kun siihen kerrankin oli mahdollisuus. Joannen tapasimme lauantaina renessanssirouva Joanne am Reininä, sunnuntaina Sandmanin Deathinä. Aïda seikkaili professori River Songina, Hilla Amy Pondina ja Elisabet Tohtorina. Teiniosastomme seilasi omilla teillään pitkin conia, pistäytyi välillä näyttämässä naamaansa ja tuomassa tavaroitaan säilytykseen teltalle, mutta todistettavasti Murmeli muistutti erehdyttävän paljon näpsäkkää Clara Oswaldia. Norppa cossasi lauantaina Sasha Brausia Attack on Titanista, ja sunnuntaina saimme nauttia ranskalaisen assassiinin seurasta.
 |
| Tohtori ja River tarkkailevat conielämää suojassa sateelta. Kuva: Norppa |
 |
| Äiti, tytär ja vävypoika marssivat keskiaikateltalle. Kuva: Norppa |
 |
| Kuva: Norppa |
 |
| Deliriumin eväshetki isosiskon valvovan silmän alla. Kuva: Norppa |
 |
| "Hei, Death! Death, arvaa, mitä!" Kuva: Norppa |
 |
| "Mikä se on se sellainen, jonka nenä menee näin? Näyttää siltä kuin sen kuonosta kasvaisi matoja? Matonenämyyrä?" "Tähtikuonokontiainen, Deli, se on tähtikuonokontiainen." Kuva: Norppa |
 |
| Amelia Pond ja River Song. "Äiti, ihan totta, olen tarpeeksi vanha kantamaan asetta." Kuva: Norppa |
 |
| "...tai vaikka kahta. Pahus, se olikin eväsbanaani." Kuva: Norppa |
Aikamatka-akatemia järjesti keskiaikaseuran teltalla oheisohjelmaa lauantaina. Pidimme puolentoista tunnin croquis-piirustuspajan opettaaksemme aikamatkaajia tekemään pikaisia havaintopiirroksia. Joskus aikamatkoilla vain on tilanteita, jolloin tekniikka pettää tai sitä ei voi muista syistä käyttää ja on turvauduttava perinteiseen kynään ja paperiin. Joskus mallikin voi olla kärsimätön ja tahtoo syödä piirtäjänsä, joten on paras olla nopea ja juosta, ennen kuin lajintunnistus täytyy tehdä hampaiston ja ruoansulatuselimistön perusteella. Piirrä ja juokse -metodi kuuluu kuitenkin jokaisen tutkivan aikamatkaajan perustaitoihin.
Piirustuspaja oli Joannen heiniä, ja hän opasti hiljalleen teltalle valuneita piirtäjiä croquis-piirtämisen saloihin. Malleiksemme eksyivät mm. Saukko japanilaistyttönä yukatassaan, 11. Tohtori, Amy Pond, River Song sekä Larasca. Croquis-piirtämisessä ideana on piirtää useita luonnosmaisia piirroksia elävästä mallista, hahmottaa yleistä muotoa ja asentoa keskittymättä liikaa yksityiskohtiin. Piirsimme hyvin lyhyistä alle minuutin poseerauksista kahden, kolmen, viiden ja kymmenen minuutin poseerauksiin.
Kun pajan oli tarkoitus alkaa, juuri ketään ei näkynyt teltan liepeillä, mutta kun piirtäjä yksi toisensa jälkeen valui paikalle ja istuutui penkeille ikuistamaan malleja, yhtäkkiä huomasimme teltan olevan täynnä keskittyneitä piirtäjiä. Olimme olleet ohjelman kanssa todella myöhään liikkeellä, ja pajasta tiedotettiin vain netissä Traconin puistosivulla keskiaikaseuran teltan alla. Siihen nähden piirtäjien määrä yllätti meidät positiivisesti.
 |
| Tohtori eksyi malliksi aikamatkaajien piirustuskouluun. Kuva: Aïda |
 |
| Larascan croquis-piirrokset japanilaisneitokaisesta päivänvarjoineen ja renessanssirouvasta sitomassa sukkanauhaansa. Kuva: Joanne / Piirrokset: Larasca |
Sunnuntaina oli menneisyyden tanssikoulun vuoro. Tarkoituksena oli tutustua Euroopan hovien tansseihin 1400-1600-luvuilta Italian alueelta, Ranskasta ja Englannista. Professori Song oli tuonut 1400-luvun Firenzestä aavistuksen laittoman elävän näytteen, tanssimestari Adrianin. Akatemian eettinen lautakunta kun ei ollut myöntänyt lupaa käyttää Henri VIII:tta - tai mitään muutakaan elävää näytettä - mutta River harvemmin kuuntelee ohjeita. Opetusremmiin liittyi myös Death.
Totta kai tanssitaitokin kuuluu aikamatkaajan perusrepertuaariin: kun ei ole tanssilattialla eksyksissä kuin kalapuikko vaniljakastikkeessa, suorastaan solahtaa juhlaväen sekaan ja saa tietää yhtä jos toistakin mielenkiintoista tai voi jopa hurmata Ranskan kuninkaan hienostuneella ranneliikkeellä tai nousta Elisabet I:n suosioon pirteällä pohjetyöskentelyllä. Olikin ilo nähdä tanssilattialla reippaita oppilaita tankkaamassa renessanssitanssien perusteita.
Sunnuntaiaamuna paarustimme aikaisin Sorsapuistoon ehtiäksemme kello 10 alkaneelle liikuntarajoitteisten cossaajien Rajoittunutta harrastamistako? -luennolle Tohtorin ja Amyn kanssa. Teltalla meitä kuitenkin odotti yllätys. Väliseinä oli romahtanut, ja kankaat lojuivat maassa. Tohtorin limsa ja viinirypäleet olivat kadonneet. Seuran käyntikortit olivat pitkin lattiaa. Lisäksi olivat kadonneet vasara ja yksi teltan seinäkeppi, jolla väliseinä pysyi pystyssä. Teltassamme oli käynyt yöllä varkaita. Olimme sulkeneet teltan lähtiessämme. Aikaisempina vuosina ei ole ollut mitään ongelmia. Onneksi olimme ottaneet kaiken vähänkään arvokkaamman mukaamme. Järjestyksenvalvojien kanssa keskustellessamme kuulimme, että puistossa oli ollut hyvin rauhaton yö ja järjestyksenvalvojilla kädet täynnä töitä läpi yön.
Miksi ihmisten pitää tehdä näin typerää ilkivaltaa? Todennäköisesti Tohtorin eväät ovat päätyneet parempiin suihin, telttakeppi yöllisen keihäänheittokisan päätteeksi Sorsalampeen ja vasara ties minne. Sitä me vain ihmettelemme, että mikä neronleimaus on ollut pölliä Tohtorin limsa ja viinirypäleet, mutta jättää keksit koskematta? Entä miksi varastaa vain vasara, kun samassa ämpärissä oli myös paljon isompi kumipäinen nuija? Toki oli positiivista, ettei teltasta oltu viety esimerkiksi villamattoa ja ettei teltasta löytynyt mitään eritteitä, telttakangasta ei oltu viillelty, köysiä katkottu tms.
Tracon on hieman kuin koticonimme, joka päättää kesän ja toivottaa syksyn tervetulleeksi. Höhlän ystäväporukan kanssa oli mukava viettää kesän viimeinen viikonloppu yhdessä. Norppa jaksoi jälleen sitkeästi dokumentoida conia ja oli uskollisesti aina objektiivi ojossa, kun haistoi jotain jännää. Kiitos Norpan, meillä on taas hulvaton conivideo, josta muistella conitunnelmia ja aika-akateemisten seikkailuja ihmeellisessä Traconiassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti