Tänä viikonloppuna 1700-luvulla seikkaileva poppoomme L'Amusette järjesti Tampereella barokkitanssikurssin. Olimme kutsuneet Aamun meitä opettamaan. Osallistujamäärä ei ollut suuren suuri, mutta täytti sunnuntaina mukavasti tanssistudio Razzmatazzin A-salin, kun Aamu opasti höpsöä harlekiinilaumaamme metsäretkelle Chaconne d'Arlequin de Monsieur de la Montagnen tahdissa.
Chaconne d'Arlequin on miehen barokkisoolokoreografia näyttämölle. Sen on kirjoittanut ylös Raoul-Auger Feuillet. Harlekiinin hahmo periytyy aina 1500-luvulla Italiassa syntyneestä commedia dell'artesta, jonka tyyppihahmoihin harlekiini kuuluu. Harlekiini on hieman naiivi, utelias, jopa lapsenomainen, usein tukalissa tilanteissa, hieman tyhmä mutta neuvokas. Varsin veikeä veitikka siis. Tanssillisesti heittäytymistä, eläytymistä, vikkeliä jalkoja ja rentoa voimaa vaativa. Aikaisemmasta barokkitanssikokemuksesta ei juurikaan ollut apua, sillä tanssi poikkesi niin paljon tavallisesta ranskalaisesta näyttämö- ja hovibarokista.
Harlekiinimme seikkailivat uteliaina metsässä, pujottelivat kivikkoisella polulla, ravistelivat töhnää tossusta, etsivät kotia, hyppelehtivät puron yli ja suistuivat suohon hiihtelemään. Koreografiaan valmentavalla harlekiinien metsäretkellä pääsimme siis oikein satubalettimaisiin tunnelmiin. Tanssisalissa vallitsi hyvä meininki. Meillä oli oikein hauskaa, vaikka välillä toistot kirvoittivatkin ähkimistä ja kummalliset vipellykset, hypyt, 'ypyt ja loikat vaiensivat pienet harlekiinit keskittyneen hiljaisiksi. Vaikka meillä oli kaikilla aivan erilainen tausta, mitä barokkitanssiin tuli, se ei haitannut lainkaan. Ihmettelimme harlekiinin metsäretkeä aivan yhtä paljon. Oivalluksia syntyi, ja into tanssiin syttyi. Erityisen iloinen olen siitä, että mukana oli pari aivan uutta barokkitanssijaa, joista toinen oli Joanne (pikaisella torstai-iltaisella suostuttelulla bussipysäkillä puhuin hänet mukaan). Aina on myös ilo tanssin päätteeksi pukuhuoneessa kuulla, että joku uutukainen on saanut barokkikärpäsen pureman. Barokkitanssin ilosanoma leviää, jee!
Omalla chaconnellani en vielä suuresti ilahduttaisi Aurinkokuningasta. Sen verran tuskaista äheltämistä tämänpäiväinen oli, kun eilisen tekniikka- ja kikkailutreenin jälkeen kaikki vyötäröstä alaspäin huusi armoa, jalat olivat tankeaa spagettia ja rytmi oli varsin hukassa. Pari tuntia viiden sivun koreografiaan oli melko lyhyt aika, eikä siinä ajassa juuri ehtinyt hioa. Tahkosimme kuitenkin tanssin läpi ja selvisimme kertomaan siitä. Nyt pitäisi vain ahkerasti kerrata tanssia, hinkata tekniikkaa, etsiä mukaan ripaus veikeää keppostelua - ja kasvattaa kuntoa. Phuuh. Heti, kun asennon vaihtaminen tai portaiden nouseminen ei enää aiheuta tutinoita. Mutta oli se vain ihanaa - niin kuin barokkitanssi aina.
Tältä tämän kaiken olisi pitänyt näyttää. Aamu saa tanssin näyttämään niin helpolta, kevyeltä ja vaivattomalta ja tuo siihen vielä niin paljon hykerryttävää ilmaisuakin.
Baroque Dance: Chaconne d'Arlequin from Maarit Ryynänen on Vimeo.
Viikonlopun ehdottomana helmenä oli tämänaamuisen lämmittelyn norppajumppa. Niin me vain hetkuimme puolelta toiselle kuin rantakivelle jumiutuneet kuutit ja norppa toisensa perään kierimme salia päästä päähän kaikki räpylät ilmassa. Jep, otamme tanssimisen erittäin vakavasti ja kankeasti! Mikäpä sen parempaa treeniä barokkitanssiin kuin vapauttaa sisäinen hylkeensä ja nauraen kieriä poikki tanssisalin ja jäädä käkättämään auringonlaikkuun muiden vyöryessä päälle. Muutama 1600-1700-luvun tanssimestari olisi saattanut kierähtää haudassaan, jos olisi nähnyt norppajumppamme.
Suuren suuret ja ehkä hieman tutisevapolviset kiitokset kaikille osallistuneille ja etenkin Aamulle mainiosta kurssista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti