Keskiaikainen kokkauspäivä

Humalasalon väki päätti järjestää Tervakannaksella syksyisen kokkauspäivän viime sunnuntaina, koska mikäs sen mukavampaa kuin tehdä kaveriporukalla hyvää, keskiaikaista ruokaa! Joanne oli ottanut humoraaliopin huomioon ja valinnut murkinoitavaksi mahdollisimman mausteisia, kuivia ja kuumia ruokia tasapainottamaan syksyä, tätä kylmää ja kosteaa vuodenaikaa. Nyt siis pitäisi meidän pysyä terveinä ja vetreinä, vaikka syksy kuinka yrittäisi vetää meidät kylmänkosteaan flegmaansa.

Syksyisellä ateriallamme nautimme

• sahramileipää 
• toscanalaisia sieniä
• speltti-karpalolisuketta
• narutettua kanaa inkiväärikastikkeessa
• bratwurstia
• juustoa
• jälkiruoaksi omenaista munakasta

Tyyni, poutainen syyssää suosi kokkaamistamme, ja oli hauska laittaa ruokaa idyllisen pihan suojassa. Ei ollut liian kylmäkään, joten keskiaika-/renessanssivaatteissa pärjäsi mainiosti ilman viittaa tai takkia, mikä oli varsin kätevää, kun ravasimme ruoan kanssa talon ja pihan väliä. Grillipaikan tulella valmistuivat speltti ja kana, ja näimme melkoisen bratwurstiviritelmän, kun kahdella makkaratikulla paistettiin yhtä aikaa 14 nakkia.

Sisällä keittiössä minä sain harrastaa frankensteinmaisia kokeita sahramileipätaikinan kanssa painien - ja jauhot vain pöllysivät! Taikinasta tuli reippaasti kuusi jättimäistä sämpylää tai keskikokoista leipää. Vieressä valmistettiin mausteisia toscanalaisia sieniä sipulin kera letkeän hienostunein ottein ja tarkan laadunvalvonnan alla.

Korillinen sahramileipiä ulkoilemassa.

Reseptit olivat Hannele Klemettilän kirjasta Keskiajan keittiö. Osaa resepteistä oli hieman sovellettu käytännön kokemuksen pohjalta. Esimerkiksi sahramileipään emme laittaneet niin paljoa sokeria kuin reseptissä käskettiin, ja sahramin jätimme nuukuuttamme pois muista ruoista. Toisaalta emme myöskään ryhtyneet metsästämään peltopyitä keittääksemme niitä kokonaisina, joten hankimme broilerin paistileikkeitä esittämään peltopyitä. Maustoimme kanaset, rullasimme nippuun ja sidoimme sieväksi paketiksi. Niin siitä tuli narutettua kanaa. Kanat keitettiin (alkoholittomassa) punaviinissä, joten ne saivat omituisen harmaan värin. Tosin nokisella valurautapadalla saattoi olla myös osuutta asiaan, mutta makua väri ei haitannut.

Joanne onki narutettuja kanasia padasta.

Jälkiruoaksi tarjoiltu omenainen munakas vaatii vielä hieman reseptin ja toteutuksen hiomista, sillä siitä tuli enemmän  omenaista munakokkelia kuin lättymäistä munakasta. Munakokkelinakin se oli kuitenkin hyvää, joten nyt vain viilaamaan reseptiä. Uusien reseptien kanssa voi mennä hetki, että ne saa onnistumaan halutulla tavalla, joten onkin ihan hyvä testata niitä, ennen kuin reseptin vie pitokeittiöön.

Kattaus oli tällä kertaa melko ruskea sahramileipää lukuun ottamatta.

Kaiken kaikkiaan päivä oli mukava, ja oli hauska nähdä muita keskiaikailijoita leppoisissa merkeissä. Luulenpa, että meitä yhdistää jokin onnellisen pulleaan eloon taipuvainen hobittigeeni, joka saa meidät rakastamaan hyvää ruokaa ja hyvää seuraa. Syksyisessä kokkauspäivässämme oli ehdottomasti yllin kyllin kumpaakin.

Joannen viikinkiessumekon helman korppikirjailut saivat ansaitsemaansa ihailua.